Pörröinen nalle Pyörre

Hei! Minä olen Pyörre!

Pyörre valmistui sateisen hämäränä päivänä, kun valo ei päässyt edes viivähtämään...

Sen takia nalle tuo valon mukanaan!

Kupsista keikkaa...

Tämä nalle on täynnä yllätyksiä.

Ja nallerakkautta!

Kuusikosta nallelle mukaan metsävoimaa!

Syksyn nalle maastoutuu ruosteisten pöniköitten sekaan. 

Viimeiset orvokit vain kukkii, kun lämmin sää jatkuu...

Viiru ja Haisuli odottavat sapuskaa oikein asennossa, Pyörre ei niitä kiinnosta...

Pieni piipahdus suolla

Suo kutsui sunnuntaina. Keräämään suovoimaa. Sitä riitti.
Aurinkoa, tuulta, suon tuoksua, kohmeisia mättäitä.

Eihän sieltä malttaisi lähteä pois...

Suo on niin kaunis jokaisena vuodenaikana. Syksylläkin.

Pitkospuut - liukkaat ja jäiset. Piti askeltaa varovaisesti...

Lammen pinta alkaa rauhoittua pienen pakkasen pakottamana.

Suon vaatimaton kauneus ja hiljaisuus.

Puhuttelee, koskettaa, vaikuttaa mielen sopukoihin.

Kahvitauko.

Pienikin retki tarvitsee kahvit ja eväät.

Suon keltaista kultaa...

Soppakarpalot!

Ensilumi - tuli ja meni

Metsä ja syksyn ensimmäinen valkeus.

Ensilumi on aina yhtä ihmettä! Pakko päästä ulos, metsään, lumisateeseen.

Se tunne on sama, kuin lapsena.

Vitsinä meillä aina ensimmäisen lumisateen aikaan: "Hiihtämään!"

Konsta ja Muisto pohtimassa, että joko nyt talviunille..

Lumi tekee ihmeitä!

Metsässä monta on ihmeellistä asiaa...

Hämähäkin omat koristelut.

Nuorison tuliaiset metsälenkiltä...

Sen verran kerkesi,että kynttilä palamaan!

Syksyn viimeiset värit

Vanha mansikkalajike levittäytyy ihan villinä yläkaivon kupeelta.

Keräsin monet kerrat maistiaisia kesän mittaan. 

Äidin mansikkamaa oli muinoin siinä lähellä, josta elämänhaluinen mansikka on  lähtenyt kävelemään.

Syksyn väritys on ollut kyllä ihan huima.

Tuolit omenapuun alta.

Jotenkin mansikkamätäs kutsui niitä luokseen...

Sävy-sävyyn.

Siskon pelastamat tuolit!

Konsta ja Halla.

Syksyn väri-riemuja!

Nautitaan siitä, mitä vielä on!

Se on Aarre

Harmaan säkkäräkiharainen nalle valmistui nimipäivänään. Se on Aarre. 

Vajaa 20-senttinen nalle on täynnä syksyn tunnelmaa - ja nallerakkautta.

Syksyisen illan hämärän salaperäinen kauneus sai nallen hämmentymään...

Sadepisarat antoivat kasteensa uudelle tulokkaalle...

Kesän viimeinen kukka.

Ei se ole surullinen.

Se on hämmentynyt.

Syksyinen luonto hurmaa lisääntyvällä harmaudella. Hämärtyy, pimenee...

Nalle tuo turvaa!

Pientä, suurta ja suurinta nallevoimaa

Pieni nalle ja suuri nallevoima.

Mitä pienempi nalle, sitä suurempi nallevoima!

Kuusi kuulosteli tyytyväisenä nallevoiman määrää oksillaan...

Pikko,Piiki, Piikki.

Vaaleat nallet ovat päässeet jo omaan kotiin. Piikki miettii, mihin se mahtaa päätyä. Ei voi tietää...

Päivä vain ja hetki kerrallaan

Pikkuinen nalle Piiki

Tämä pikkuinen nalle on kolmas kesällä valmistuneesta nallesarjasta.

Sattumalta tämäkin nalle päätyi sitten  maailmalle...

Piiki seikkailulla heti valmistuttuaan.

Pihlajanmarjan kokoinen!

Humalan oksallakin kestää keikkua, kun on niin pieni!

Piiki pikkuinen.

Mummi-ihminen sai oman pikkuisensa ja halusi antaa Piiki-nallen yksivuotiaalle lapsenlapselleen.

Isomummilan räsymatoilla Piiki ja pieni ihana ihminen tekivät tuttavuutta.

Mummi oli virkannut nallelle kantokassin. Siitä oli niin mukava ottaa nalle pois ja laittaa takaisin ja taas uudelleen...

Ja nallea piti maistella ja tutkia ja kiikuttaa nähtäväksi äidille ja mummille ja isomummille...

Nämä kuvaterveiset ovat niin parasta!

Näkee, että nalle on ottanut paikkansa ja sulattanut sydämet!

Nalle-iloa ja nallerakkautta...

Hyvää yhteistä elämää pienelle ihmiselle ja pikkuiselle Piiki-nallelle!

Sumuinen sunnuntaiaamu

Ihana Amori on löytänyt oman kodin ja ihmisensä. 

Tässä se saa minulta lähtöhalauksen.

Amori on tehty minun omalla Louhi- nallenkaavalla. Nalle on pitkulainen ja hoikkanen karvaturri.

Minulla on päällä kummitätini perintövillapaita, jonka hän oli ostanut Norjasta joskus 60- luvulla. 

Paita on täynnä nostalgiaa!

Muistan jonkun mustavalkoisen, pienen rypyläreunaisen valokuvan, jossa tämä villapaita on kummitätini päällä.

Villapaidat ovat ajattomia! Ihania! Täydellisiä lämmön lähteitä! 

Ja se ajatus, että mukana kulkee edellisen sukupolven askeleet...

Hyvää matkaa, Amori.

Pääset nalle-ihmisen omaksi. 

Toivottavasti teet hänet onnelliseksi.

Uskon niin.

Kaunista ruskan värittämää sunnuntaita!

Heijastinpäivä

Heijastinpäivää vietetään vuosittain 1.10.
Liikenneturva suosittelee heijastimien käyttöä.
Tänään on se päivä, kun viimeistään nyt kannattaa kaivella heijastimet käyttöön.
Pimeän aika lisääntyy päivä päivältä ja näkyminen liikenteessä hankaloituu.
Ilman heijastimia sinä et näy autoilijoille.
Valmistin muutama vuosi sitten yksinkertaisia Heijastava- tikkuja;
villahuopaiset heijastavat ovat väritykseltään hillittyjä ja keikkuvat iloisesti kiinnityskoukussaan.

Valoa pimenevään syksyyn!

Neulakiinnityksellä olevia Heijastavia löytyy nallea, kettua, kissaa...
Vaikkapa reppuun, laukkuun tai rintaan kiinnitettäväksi.
Sydämellistä näkymistä!

Turvallista syksyä kaikille!