Vanha mansikkalajike levittäytyy ihan villinä yläkaivon kupeelta.
Keräsin monet kerrat maistiaisia kesän mittaan.
Äidin mansikkamaa oli muinoin siinä lähellä, josta elämänhaluinen mansikka on lähtenyt kävelemään.
Syksyn väritys on ollut kyllä ihan huima.
Tuolit omenapuun alta.
Jotenkin mansikkamätäs kutsui niitä luokseen...
Sävy-sävyyn.
Siskon pelastamat tuolit!
Syksyn väri-riemuja!
Nautitaan siitä, mitä vielä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti