Aurinkoa, tuulta, suon tuoksua, kohmeisia mättäitä.
Eihän sieltä malttaisi lähteä pois...
Pitkospuut - liukkaat ja jäiset. Piti askeltaa varovaisesti...
Lammen pinta alkaa rauhoittua pienen pakkasen pakottamana.
Suon vaatimaton kauneus ja hiljaisuus.
Puhuttelee, koskettaa, vaikuttaa mielen sopukoihin.
Kahvitauko.
Pienikin retki tarvitsee kahvit ja eväät.
Suon keltaista kultaa...
Soppakarpalot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti