Jostain se on aloitettava. Vuosi. Ja ote vuodesta. Hetkestä.
Pidettävä kiinni niistä toivon säikeistä, mitä on. Tiukasti kiinni. Ei ole muuta.
Herkistelin vähän nallen ompelua. Tämmöinen huimapää, vilijonkka villi pitkäkarvainen tulee joskus ajallaan esittäytymään kokonaisena nallena. Sitä odotellessa...
Lunta on, kiitos kysymästä, niin perhanasti. Ja se riittäisi jo. Mutta sitähän ei meiltä kysytä. Tässä Konsta ja kellaripolku eiliseltä aamulta. Yön aikana on tullut uutta lunta kymmenisen senttiä...
Tässä tekemäni Ruttu-nalle omistajansa kädessä. Juuri sopivan kokoinen nalle rapsutettavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti