Silmäys vuoteen 2021

Viime vuosi, 2021.

Kun uusi vuosi alkaa, ei voi milloinkaan  tietää, mitä se tulee sisältämään. 

Vasta vuoden viimeisenä päivänä kaikki tapahtumat on tiedossa.

Viime vuosi toi mukanaan paljon iloja, mutta siihen kuului myös hyvin paljon huolta ja murhetta.

Valoja ja varjoja.

Sain tehdä hyvin monta ja erilaista ihanaa nallea. Ja moni nalle löysi myös oman kodin.

Olen hyvin kiitollinen kaikista tekemistäni nalleista ja jokaisesta nalletilauksesta.
Jokaiseen nalleen sisältyy palanen nallentekijää...

Ja olen kiitollinen myös lehtiin päässeistä Louhi-Nallen tarinoista,
jotka vuoden aikana olivat luettavissa Antiikki ja Desing- sekä Kodin Pellervo- lehdissä. 

Metsä on edelleen kaiken jaksamiseni perusta.
Ilman metsää en jaksaisi päivääkään.
Metsä on saanut ottaa vastaan monet ilot ja riemut,
Metsään menevät surut ja murheet ja metsän avulla ne jaksaa kohdata ja kantaa...

Viime vuonna remontoitiin taloa sisältä ja maalattiin ulkoa päin uuteen uskoon.
Sama syvä keltainen väri säilyi talon hengen mukaisena.
Kiitos, Henna ja Pintaremontit Otronen huippuhyvästä työstä!

Kesän odotetuin reissu oli kaikin puolin mieliin jäävä. Sitä oli odotettu niin paljon.
Neljä nuorta ja minä, yhden polvivikaisen jäätyä kotiin.
Suunnitelmissa oli patikoida reitti Hetta - Pallas, viisi päivää ja neljä yötä.
Patikointi keskeytettiin kuitenkin ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen,
kun tuli tieto läheisen sairastumisesta.

Paluu kävellen takaisin Pyhäkeron päälle ja alas saman päivän aikana oli jo fyysisesti rankka, puhumattakaan huolirepun raskaudesta...
Se painoi melkein kohtuuttoman paljon...

Tämä hetki. Tämä maisema. Tämä huoli. Niin lähellä. Niin kaukana. Kaikki.

Askel kerrallaan. 

Tuosta heinäkuun alun hetkestä on kaikki muuttunut.

On vain tämä hetki. Huomisesta ei tiedä.

'Jos'- elämää. Juuri nyt. Kiitollinen kaikesta, mitä on ollut ja on.

 Hetki ja päivä kerrallaan.

Pieniä iloja.

Valoa.

Voimaa.

Toivoa.

Tähän päivään ja huomisiin.

Kiitos mukana kulkijoille.