Hiekka

  

 

Harmaja, paksukiharainen mohairkarva antoi tälle parikymmensenttiselle nallelle nimeksi Hiekka. 

Vanha löytönalle sai uutukaisen syliinsä.

Hiekka on utelias nalle.

Se haluaa tietää, minkälaiset jäljet nalle jättää santaan. 

Ja se toivoo, että siinä vierellä kulkisi ystävä - ja taakse jäisi kahdet jäljet...

Hiekka on täynnä nallerakkautta ja uskoa huomiseen. 

Silmu; lupaus keväästä

Silmu, kevään nalle.

Pörröinen 23-senttinen nalle on täynnä kevään voimaa.

Silmu on täynnä nallerakkautta ja se hymyilee salaperäisesti sisäänpäin...

Silmu lähti etsimään kevään merkkejä paksujen hankien keskelle.

Ihan kohta lämpö ja valo tekevät ihmeitä ja kasvun voima syrjäyttää talven ja lumet.

Puikoilta putosi villapaita

Tämä talvi on ollut semmoista myllerrystä, että olen tarvinnut neulomisterapiaa. Neulominen on aina tullut tarpeeseen ja nyt erityisen tärkeänä mielen jaksamisen tukena. Sitä on antanut nämä islantilaisten villapaitojen neulomiset. Silmukka kerrallaan. ...

Villapaidoille löytyy ottajia ja pitäjiä. Ennemmin tai myöhemmin.

Villapaita on ihmisen paras ystävä. 

Minulla on aina villapaita päällä, ellen tarkene ilman sitä! Kesät, talvet.

Joillakin aito villapaita aiheuttaa ihon kutinaa, mutta minulla ei minkäänlaista. Voin vetää villapaidan paljaalle iholle, eikä se kutia ollenkaan.

Tässä villapaita nurjalta puolelta.

Pitkiä langanjuoksuja ei ole.

Neulomisasennoissa löytyy! Viiru-vanhus ei vähääkään välitä, vaikka neulomukset ovat sylissäni, vaan se puskeutuu makaamaan silti syliin. Neulo siinä sitten!

Kolmella värillä kuvion neulominen on aiheuttanut pohdintaa, mutta olen mielestäni löytänyt siihen toimivan konstin. En tykkää jättää pitkiä langanjuoksuja nurjalle, jotka sitten tarttuvat sormiin tai koruihin tai mihin vain paitaa pukiessa. Sidon eli kierrän vaihtuvan langan neuloessa, jos pitää hypätä kolmen silmukan ylitse.

Tämä lattialle kurkotusasento liittyi ihan muuhun kuin viralliseen neulomiseen, mutta oli ihan hauska asento selkää venytellen.

Lönnrotin kaima Elias

Elias valmistui Kalevalan päivänä ja pääsi Lönnrotin kaimaksi.

Elias on ruskeahko, kiharaisesta nokisuutari-mohairista tehty nalle.

Nalle katsoo luottavaisen vakaasti ruskeilla silmillään tulevaisuuteen, jalat tiukasti maassa kiinni.

Lippu salkoon ja ruisleipää pöytään!

Siinä tämän nallen eväät maailmalle.

Elias on vakaa ja uskollinen nalle.

Elias-nallen juuret ovat maassa ja perinteissä.

Polttopuuta. Pihkaa ja tervaa.

Elias on 25-senttinen sylitettävä nalle.

Talvilomalaisten kanssa eväsretkellä

Konsta hyppäsi järveen!

Eväsretkessä on parasta ne eväät!

Heposelän Majasaari.

Konsta ja kahvi.

Lapsi ei ole terve, ellei se leiki.

Mutta entäs äiti?

Tämä oli äidin ja tyttären tuenilmaus Ukrainalle...

Niin. Se elämä. 

Harvoin se on suora ja selkeä ja päämäärää kohti suuntaava, niin kuin ketun jälki järven jäällä...

Enempi se on mutkitteleva, juurakkoinen ja etsivä. Kaikkine säkenöintineen ja kipinöintineen.

Mutta elämä kuitenkin. 

Jokaisella omansa.

Pitkät pätkät laskevan auringon valossa.

Lumikylpyä

Muutama ihana pakkaspäivä sai nallet haluamaan lumikylpyyn. Nallet tykkää tuulettamisesta ja pakkasesta. Lumiharjaus raikastaa karvan.

Matotkin saivat lumipesun.

Ihana talvi. Lumineen kaikkineen.