Puikoilta putosi villapaita

Tämä talvi on ollut semmoista myllerrystä, että olen tarvinnut neulomisterapiaa. Neulominen on aina tullut tarpeeseen ja nyt erityisen tärkeänä mielen jaksamisen tukena. Sitä on antanut nämä islantilaisten villapaitojen neulomiset. Silmukka kerrallaan. ...

Villapaidoille löytyy ottajia ja pitäjiä. Ennemmin tai myöhemmin.

Villapaita on ihmisen paras ystävä. 

Minulla on aina villapaita päällä, ellen tarkene ilman sitä! Kesät, talvet.

Joillakin aito villapaita aiheuttaa ihon kutinaa, mutta minulla ei minkäänlaista. Voin vetää villapaidan paljaalle iholle, eikä se kutia ollenkaan.

Tässä villapaita nurjalta puolelta.

Pitkiä langanjuoksuja ei ole.

Neulomisasennoissa löytyy! Viiru-vanhus ei vähääkään välitä, vaikka neulomukset ovat sylissäni, vaan se puskeutuu makaamaan silti syliin. Neulo siinä sitten!

Kolmella värillä kuvion neulominen on aiheuttanut pohdintaa, mutta olen mielestäni löytänyt siihen toimivan konstin. En tykkää jättää pitkiä langanjuoksuja nurjalle, jotka sitten tarttuvat sormiin tai koruihin tai mihin vain paitaa pukiessa. Sidon eli kierrän vaihtuvan langan neuloessa, jos pitää hypätä kolmen silmukan ylitse.

Tämä lattialle kurkotusasento liittyi ihan muuhun kuin viralliseen neulomiseen, mutta oli ihan hauska asento selkää venytellen.