Läksin kevättä karkuun...

Kevättä karkuun? Tai itseäni karkuun.  Olin sopinut jo kuukausi sitten käyntini Pudasjärvellä, kun kalenteri antoi siihen myöten.

Kevätkelit jäivät taakse ja vajaan 400 kilometrin päässä odottivat täydet hanget!

Jaurakkajärvi ja heikot jäät.

Teki hyvää ottaa etäisyyttä kevääseen ja omaan elämään.

Uusin voimin taas eteenpäin...

Maakuntamatkailua ystävän kanssa pitkin Pudasjärven pikkuteitä. Paljon hylättyä maaseutua ja surullisia rakennuksia tyhjillään. . .

Kansainvälisenä Veteraanipäivänä istuttiin ulkona auringossa ja kuunneltiin pääjuhlaa. Samaan aikaan ylitsemme lenteli armeijan harjoituslennoilla olevia koneita. Oli aika jykevän juhlavaa...

Pienenä kevennyksenä Konsta yritti sulattaa lumihankea istumalla pyllyllään...ja kellahti sitten selälleen.

Liperissä olivat lumet huvenneet muutaman päivän aikana aika vähiin. Jatkukoon nyt kevät. Ei sitä karkuun pääse. Eikä elämäänsä.