Kalle-nallen uusi elämä

Sain korjata tämän hurmaavan ilomantsilaisen nalleherran. 

Omistaja on saanut nallen kummitädiltään 1-vuotiaana. Nalle on kunnioitettavat 65- vuotias. 

Toinen korva puuttui. Se on hyvin yleistä vanhoilla nalleilla, ja uuden korvan ompeleminen on pikkujuttu! Nallea ei koskaan saa nostaa korvista!

Nallen pää oli vähän irti; korjasin sen ompelemalla vahvistuspaikkaa ylävartaloon ja kiinnittämällä pään tukevasti paikoilleen. Jalka oli yläosasta auennut ja se oli ommeltu kiinni vartaloon.
Jalan sai korjattua ja liikkumaan nivelensä varassa edelleen. Lisäksi muutama paikattava reikä.
Mutta nalle oli puhdas ja muuten kunnossa. Hyvin pidetty!

Olin kysynyt nallen nimeä ja kummitäti oli sen arkistoista kaivanut: Kalle!

Oli mukava, kun sain omistajalta viestiä korjauksen aikana.
Kun nalle oli kotona ja istui tietyllä paikalla, hän ei ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Mutta nyt, kun nallea ei ollut, niin katse hakeutui tyhjään tuoliin tämän tästä!

Kuljetin nallen luovutettavaksi Joensuun reissullani, turvallisesti turvavöissä!
Omistaja sai nallensa tyylikkäästi Motonetin parkkipaikalla.
Jälleennäkeminen oli iloinen. Nalle pääsee viettämään onnellisia eläkepäiviä takaisin kotiin.
Oli ilo saada korjata nalle kuntoon.

Kaikkea hyvää elämään!

Louhi-Nallen nallekurssiviikonloppu

Lauantaiaamuna aloittelimme nallenteon opettelua Lahjapuoti Lipin tiloissa.
Tunnelma oli odottavan kihelmöivä, kun kurssilaiset pääsivät tutustumaan nallen alulle saattamiseen.

Heidi toi vuosia sitten nallekurssillani tekemänsä Blueberryn tervehtimään kantaemoa!
(Oikeassa yläkulmassa)

Mallina nallen tekemisen ihmeelliseen maailmaan oli minun eri työvaiheessa olevia nallen tekeleitä.

Sille, joka aloittaa tehdä ensimmäistä nallea, se on suuri karvainen mysteeri!
Muistan oman ensimmäisen nallen tekoni v.2001; jännitys, into ja hämmästys vuorottelivat sujuvasti...

... 454 nallea tehneenä nyt jo hymyilyttää!

Silti edelleen huomaa oppivansa nallenteossa aina jotain uutta eli työ tekijäänsä neuvoo!

Mohairkarva on valittu ja kaavat leikattu. Kaavojen asettelua kieli keskellä suuta!

Kurssipäivän päättyessä nallen osat alkoivat muotoutua,
ompelemista jäi vielä illaksi ja seuraavaksi päiväksi...

Sunnuntaiaamuna jatkoimme nallekurssia Louhi-Nallen nalletallissa.
Senja toi mukanaan tekemänsä nallet Henrin ja pienen vaaleanpunaisen. (oikealla) 

Konsta ja ostamani nallevanhus toimivat kurssin ylimmäisinä mentoreina!

Kuvassa mallina myös minun Muisto ja Lounatuuli, jotka on tehty suunnilleen samoilla kaavoilla,
kuin nyt kurssilaisten tekeleet.
Senja kysyi, että minkä näköinen nalle näillä kaavoilla tulee.
Nauroin, että sitähän ei tiedä, enen kuin nalle on valmis!
Mutta nallen koko ja suunnilleen muoto selvisivät Muistosta ja Lounatuulesta.

Pisto kerrallaan, tikki kerrallaan...

Se on hidasta työtä.

Mutta nallenteon lomassa keskustelu käy vilkkaana ja
maailman syrjä tuntuu hiukan paremmalta ja kevyemmältä!

Aurinkoa nallen ompelijoille!

Nallen täyttämistä aloiteltiin päivän päätteeksi ulkosalla.
Annoin täyttämiseen kotiläksyksi neuvon, että vaikka olet mielestäsi täyttänyt
nallen osia jo tarpeeksi paljon ja kovaksi, niin lisää täytettä vain!!

Jatkokurssi seuraa kolmen viikon päästä!

On hyvä ja kiitollinen mieli kun sain opettaa nallentekoa!

Eräs kurssilainen kuiskasi lähtiessään, että mie ajattelen jo seuraavaa nallea, jonka tekisin!!

Heidi kävi korjaamassa keväällä 2016 tekemänsä Vanamon tassunpohjaa,
jota koira oli vähän vaurioittanut...

Nyt taas nalle pärjää korjattuna!

Nallen nimikin oli ollut unohduksissa, mutta minun tästä blogistani sen nimi löytyi!
"No tietysti Vanamo!"

Muisteltiin sitä nallentekoa, kun Vanamo korvattomana keskosena sai
nuken myssyn päähänsä lämmittämään!

Viiru-kissan hyvä elämä

Vanhaherra Viiru saapui meille loppukesästä 2005 kyselemään kortteeria.

Minun piti kissa-allergisena tehdä päätös, voidaanko meille ottaa kissaa.
Viiru taisi tehdä sen päätöksen puolestani, kun se jollain naisporukan ulkosaunareissulla
hyppäsi miun syliin silitettäväksi ja nukahti siihen...
Ihan kuin se olisi tiennyt, että tuo se tekee täällä päätöksen...

Sain allergiani siedätettyä.

Viiru otti paikkansa ja se sai elää pitkän ja hyvän elämän meillä.
Lastenkin elämässä se sai olla suurimman osan heidän elämästään.

Ja puolison syli oli sille parhaita paikkoja...
Tuvan nurkkatuoli oli Viirulle lempipaikka; kuka vain siihen istui, niin se hyppäsi oitis syliin,
tykkäsi kissasta tai ei!

Joitakin erityisiä tilanteita muistan.
Kun puolison sairaus oli todettu ja ahdisti niin...
Yhtenä päivänä kävin makaamaan sänkyyn selälleni, Viiru tuli ja asettautui minun rinnan päälle.
Sanoin ääneen, että Viiru taitaa tietää, mihin koskee. Koskaan ennen se ei ollut tehnyt niin.

Kissan elo alkoi kääntyä nyt kevättalvella heikompaan suuntaan.
Se oli hyvinä vuosinaan painanut yli kolme kiloa, vaikka olikin aina hyvin pikkuinen. 
Nyt sen paino oli enää 1750g... Konstan kokoinen kissa!
Viiru oli meille tullessaan vajaat kaksivuotias; niin eläinlääkäri silloin arvioi.
Eikä kissa koskaan kertonut, mistä se tuli ja mikä oli sen elämä ennen meitä.,..

Kerkisi se vielä nauttia tästä alkukesästä, lämmöstä ja ulkona kuljeskelemisesta.

Tehtiin kuitenkin lopulta päätös ja laskettiin Viiru lepoon autuaammille maille.
Se aika oli oikea ja hyvä.

Ison kuusen ja lasten koivujen kupeessa on kissalla hyvä lepopaikka.
Viiru jätti kokoisensa jäljen meihin kaikkiin siitä tykänneisiin.

Pikkuinen Pikku

Vaihteeksi valmistui pikkuinen nalle.

Vaaleanpunainen, kahdesta eri mohairista tehty nalle on Pikku.

Pikku on toivoa täynnä. 

Se kiertää katsastamassa kaikki kevään heränneet kukat...

Pikku tietää, että ihan just kohta on kesä ja lämmin.

Pikun toisen kämmenen tassu on lyhyempi,
kun täyttäessä tuli pieni vaurio mohairiin ja ompelin siihen paikan.
Se ei nallen menoa haittaa. Kohti kesää sylet levällään!
Ps. Pikku on jo löytänyt oman ystävänsä!

Polkuja pitkin

Voisiko Helatorstaiehtoota paremmin viettääkään, kuin painelemalla pitkin luontopolkuja!

Ystävän kanssa patikoitiin Outokummun Erä- ja luontokeskuksen polkuja.

Maisemat ja näkymät harjupolulta ovat huikeat.

Kahta puolta lampia, soita ja männikköä riitti.

Varjon puolella lampia peitti vielä jään rippeet.
Sää oli lämmin; lähes 10 astetta, mutta kyllä jäät ja lumet vielä antoivat villapaidalle vastinetta!

Mikä parasta: elämä taas asettui pikkuisen enemmän oikealle polulleen,
kun sitä yhdessä pohtii ja pähkäilee...

Ongittelua, sitäpä sitä.

Tämä paatti on tehtävänsä suorittanut.

Jatketaan matkaa!

Nallekurssi

Nallekurssi Lahjapuoti Lipissä Ylämyllyllä

la- su 25.-26.5. klo 10-16.

Tervetuloa mukaan nallejen salaperäiseen ja kiehtovaan maailmaan.

Valmistetaan nalle mohairvillasta perinteisesti käsinommellen, täytetään puulastulla.
Nallelle laitetaan nivelet, lasisilmät ja nallesta tulee yksilöllinen, rakastettava persoona.

Lisätietoja kurssista löytyy Lahjapuoti Lipin Facebookin tapahtumista tai minulta voi myös kysellä.

Jokainen ihminen tarvitsee nallen!

Tikkunen

Tikkunen; 23-senttinen nalleveitikka.

Tehty siili- ja peruslyhyestä mohairkarvasta.

Tikkunen on päältä tikkunen, mutta sisältä täynnä nallerakkautta!

Tikkunen valmistui yhdessä talven jäljiltä heräävän luonnon kanssa. 

Nalle on vapaa löytämään oman seikkailuystävänsä.

Suomalaisen Työn päivä

Hyvää Suomalaisen Työn päivää!

Ensimmäinen leskenlehti löydetty...