Louhi-Nallen nallekurssiviikonloppu

Lauantaiaamuna aloittelimme nallenteon opettelua Lahjapuoti Lipin tiloissa.
Tunnelma oli odottavan kihelmöivä, kun kurssilaiset pääsivät tutustumaan nallen alulle saattamiseen.

Heidi toi vuosia sitten nallekurssillani tekemänsä Blueberryn tervehtimään kantaemoa!
(Oikeassa yläkulmassa)

Mallina nallen tekemisen ihmeelliseen maailmaan oli minun eri työvaiheessa olevia nallen tekeleitä.

Sille, joka aloittaa tehdä ensimmäistä nallea, se on suuri karvainen mysteeri!
Muistan oman ensimmäisen nallen tekoni v.2001; jännitys, into ja hämmästys vuorottelivat sujuvasti...

... 454 nallea tehneenä nyt jo hymyilyttää!

Silti edelleen huomaa oppivansa nallenteossa aina jotain uutta eli työ tekijäänsä neuvoo!

Mohairkarva on valittu ja kaavat leikattu. Kaavojen asettelua kieli keskellä suuta!

Kurssipäivän päättyessä nallen osat alkoivat muotoutua,
ompelemista jäi vielä illaksi ja seuraavaksi päiväksi...

Sunnuntaiaamuna jatkoimme nallekurssia Louhi-Nallen nalletallissa.
Senja toi mukanaan tekemänsä nallet Henrin ja pienen vaaleanpunaisen. (oikealla) 

Konsta ja ostamani nallevanhus toimivat kurssin ylimmäisinä mentoreina!

Kuvassa mallina myös minun Muisto ja Lounatuuli, jotka on tehty suunnilleen samoilla kaavoilla,
kuin nyt kurssilaisten tekeleet.
Senja kysyi, että minkä näköinen nalle näillä kaavoilla tulee.
Nauroin, että sitähän ei tiedä, enen kuin nalle on valmis!
Mutta nallen koko ja suunnilleen muoto selvisivät Muistosta ja Lounatuulesta.

Pisto kerrallaan, tikki kerrallaan...

Se on hidasta työtä.

Mutta nallenteon lomassa keskustelu käy vilkkaana ja
maailman syrjä tuntuu hiukan paremmalta ja kevyemmältä!

Aurinkoa nallen ompelijoille!

Nallen täyttämistä aloiteltiin päivän päätteeksi ulkosalla.
Annoin täyttämiseen kotiläksyksi neuvon, että vaikka olet mielestäsi täyttänyt
nallen osia jo tarpeeksi paljon ja kovaksi, niin lisää täytettä vain!!

Jatkokurssi seuraa kolmen viikon päästä!

On hyvä ja kiitollinen mieli kun sain opettaa nallentekoa!

Eräs kurssilainen kuiskasi lähtiessään, että mie ajattelen jo seuraavaa nallea, jonka tekisin!!

Heidi kävi korjaamassa keväällä 2016 tekemänsä Vanamon tassunpohjaa,
jota koira oli vähän vaurioittanut...

Nyt taas nalle pärjää korjattuna!

Nallen nimikin oli ollut unohduksissa, mutta minun tästä blogistani sen nimi löytyi!
"No tietysti Vanamo!"

Muisteltiin sitä nallentekoa, kun Vanamo korvattomana keskosena sai
nuken myssyn päähänsä lämmittämään!