Hossan kansallispuistossa

Vietimme perheen kannssa oikein mukavat kolme päivää Hossan kansallispuistossa patikoiden.

Lapset olivat järjestäneet minulle yllätyksen.
Keväällä tuli vain ilmoitus, että on varattava tuo viikonloppu perhepatikoinnille.
Mukana olivat kaikki viisi lasta sekä yksi tyttöystävä.

Majoituimme Iikoski-mökissä ja patikoinnit tehtiin siitä käsin, vain päiväreppu selässä.
Sai nukkua oikeassa sängyssä...Tässä iässä ei enää jaksa taipua telttaan!
No, yksi lapsi nukkui riippumatossa ja osa teltassa.

Kuljettiin jokaisena päivänä joku Hossan kierros. Reittien pituudet 8 - 10 - 5 kilometriä.
Mutta enemmänhän niissä askeleita tulee! Oikein sopivat matkat.
Askel kerrallaan, niinkuin elämässäkin.
Jyrkät nousut ja laskut olivat kyllä polville tiukkoja,
mutta ihmeesti ne aina yön aikana palautuivat 'omiksi'.
Nuoriso kyllä jaksoi vetää kilpajuoksulla monet ylämäet...

Ölökyn ähkäsyn reitillä olin jo toista kertaa,
mutta kyllä nämä maisemat sykähdyttävät kaikkina vuodenaikoina. 

Suomessa on niin paljon luonnon kauneutta ja nähtävää!

Pitkospuut Julma-Ölkyn kanjonissa.

50 metriä ylöspäin ja paikoin alaspäin...Niin syvä kanjonijärvi on.

Polulla piti katsoa jalkoihinsa, mutta koko ajan myös ympärilleen.
Ja joka puolella oli valtavasti mustikoita, joita napsittiin kulkiessa suuhun.
Virtaa ja voimaa marjoista! Oli hyvännäköistä, kun kulkijat pyllöttivät rivissä mustikkamättäillä...

Konsta pääsi Tapionkuusen päälle makoilemaan.
Nautin joka hetkestä!

Puolison paita oli ylläni ja kaikki muistot sydämessä kulkivat mukana.
Ilo ja suru käsikädessä.

Niin onnellinen, että koko perhe olimme yhdessä.

Aurinkoa ja lämmintä riitti. Ja ölliäisiä ei ollut juurikaan, mikä oli erittäin positiivinen yllätys!

Sielu lepäsi.

Kauneutta.

Kaksi keloa pötköllään. Lepotauko kanjonin korkeuksissa.

Nyt kotona jatkuu mustikka - vattu - ja niin edelleen - kesäinen elämä.
Mielessä yhä Hossan maisemat.

Kiitollinen!