Enpä olisi uskonut, kun vuonna 2001 menin ensimmäistä kertaa nallekurssille ja sain vaivalla ja työllä tehtyä ensimmäisen nalleni; että nallenteosta tulisi minulle työ. Yksi osa tätä maaseutuyrittäjyyttäni. Mutta niin vain kävi. Olen kertonut, että aluksi nallenteko tuntui todella vaikealta. Sitten pikkuhiljaa nalle vei pikkusormen, koko käden ja lopulta minut kokonaan! Minut tuntevat tietävät tämän hyvinkin tarkkaan.
Valmistuneiden nallejen määrä on vaihdellut vuosittain kovasti. Siihen on vaikuttanut maatilan muut työt ja myös elämäntilanne. Nallentekoon tarvitsen aina sopivan tunnetilan. Väkisin sitä ei voi tehdä.
Pikkuisin ikinä tekemäni nalle sai nimekseen Aatto.
Se on Nuuti, joka on suurimpia tekemiäni nalleja.
Kämmenelle sopiva!
Korpikuusen kannon alla...
Tänä vuonna on ollut jännitystä, odotusta, kihelmöintiä...valmistuuko 500. nalle.
Valmistuu. On jo valmistunutkin ja kunhan rohkeutta on astua julkisuuteen, niin sitten.
Valmistuu. On jo valmistunutkin ja kunhan rohkeutta on astua julkisuuteen, niin sitten.
Joitain suuria ja merkityksellisiä virstanpylväitä ovat nämä täysisataset.
Jokainen nalle valmistuttuaan on saavutus. Ei se koskaan valmistu sormia napsauttamalla...
Nämä täysisataset ovat jääneet omiksi nalleiksi. Niin jää myös seuraava. Aina on tilaa yhdelle nallelle!
Talossa. Ja sydämessä!
Jatkan nallentekoa aina kun siltä tuntuu ja on siihen aikaa. Kun on tilattu nalle tai nalle, joka haluaa tulla valmiiksi.
Metsänomistajana minulle on tärkeää, että täytän nallen kopisevan kovaksi suomalaisella puulastulla.
Ja nallerakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti