Siskokööri kasassa

Kun nuorin sisko tuli käymään,
kohta ilmoittivat loputkin siskot,
että myökin voitais tulla!

Haisuli uupui auringon leikeissä ja pötkähti aitan rappusille huilimaan.

Aurinkoa ja lämmintäkin.
Tuolit ja penkit kiersivät pihamaalla
vaihtaen paikkaa auringon mukana.
Rengasmatka!
Kälätys kuului, jos nyt ei naapurikylille,
niin kauas kuitenkin...

Sisko toi neljä, ruskeaan voimapaperiin
käärittyä pallukkaa.
Sieltä kuoriutui punkaharjulaisen, Putikon asemalla
asuvan ja työskentelevän Savisepän
pikkuruiset, ihanaiset öljylamput.
Olimme ihastuksesta yrmykkäisinä...

Yksi yö riihessä.
Muisteluja, musiikkia, tunnelmaa.

 Eivät eksy nämä viisaat siskot,
kun vain öljyä piisaa lampuissa...

Heinäkuinen yö.

Jo valkenee aamu.

Riihen ikkunasta.

Hyvää huomenta!
Uusi aamu, uusi päivä,
uusi mahdollisuus.

Kuu tervehti taivaalla aamuneljältä
nukkumaan kömpijöitä...

Savinalle ja vähän muutakin

Kahdeksan kiloa savea. Tästä se lähtee.

Meijän kolmen naisen PPP-kerho
kokoontui juhannusviikolla keraamikon savipajalle
kokeilemaan saven muotoilemista.
(Ryhmämme aloitti talvella nallen teolla,
sitten tutustuimme kukka- asetelmien tekemiseen
ja nyt viimeisenä oli käsillä savi.)
Savityön tekeminen on erittäin
mielenkiintoista ja koukuttavaa!
Vain mielikuvitus on rajana - jos sekään!
En ole savea taputellut, kuin penskana,
kun piti kokeilla savikakkujen tekemistä...

Mie tein kulhon ihan savilevyistä, toinen halusi pötkyläkierukoista.
Tulevan kipon muottina toimii tässä lasikulho, jonka sisälle savi muotoiltiin.

Savikurssille mennessäni en tiennyt paljoakaan
keramiikkakipon tekemisen saloista.
Haaveena miulla oli, että jos saisin yhden kulhon,
jota voisi pitää vaikkapa salaattiastiana.
Siis hyödyke, ei turhake...
Se oli se päätyö.
Ja kulhohan sieltä syntyi,
kun aikansa ihmetteli!

Tässä se on jo kipattu kuivahtamaan.
Tekeleet saivat kuivua pari viikkoa,
jonka jälkeen ne raakapoltettiin,
oliko se nyt 1100 asteessa.

Välillä ihmettelimme luonnonnäytelmää,
kun taivaalta ryski rakeita.

Ja pientä koiranpentuakin saimme ihmetellä.

Enkä pelännyt sitä ollenkaan!

Kipot ja tekeleet on nyt tässä vaiheessa
jo paistettu eli raakapoltettu ja edessä on lasittaminen.
Pientä tavaraa jämäpaloista...
Ne olivatkin työläitä lasittaa!
Eipä turhaan keraamikko naureskellut
salaperäisesti, että odottakaahan, kun sitten lasitamme...
Aika monta työvaihetta on pienimmänkin
savityön tekemisessä.

Lasite on jo pinnassa.
Tässä meidän kaikkien tekeleitä.

Lasitetut tuotteet ladotaan uuniin odottamaan polttoa.

Kuuset, sydämet ja nallen osat!

Aikaa kului...

Ilman aikaa ei synny savityötkään!

Miun ensimmäinen savinalle!
Edestä...

...sivulta...

... ja päältä.
Kyllä oli kädet kummissaan,
kun yrittivät muotoilla savesta nallen kappaleita!
Ensiksi päästä tuli aivan possun näköinen...
Mutta kyllä sille lopulta löytyi nallen muodot!

Taidan kuitenkin pitäytyä näissä omissa,
ommelluissa nalleissa!
Tosi mukavaa oli kokeilla savinallea,
minkäs se nalleihminen luonnolleen mahtaa...

Salaattikulho ja pientä sälää.
Ja ne kestävät myös uunissa ja pesukoneessa.

Voipi käydä niin, että syksyllä riennän innolla
kansalaisopiston savikurssille!

Vanhat nallet, Antti ja Hermanni

Ystävä soitti joskus kevättalvella kirpparilta,
että täällä olisi tämmöinen vanha nalle,
haluaisitkohan sen...
Kyselin tuntomerkkejä ja sanoin, että jos se
puhuttelee sinua, niin kai se minuakin puhuttelee!
Ystävä varmisti halukkuuteni laittamalla kuvan
nallesta kännykkään.
Juu, otahan nalle talteen!
Kauppaan kuului myös vanha lastentuoli
tiedon mukaan 1800- luvulta.
Tuolin pohjassa on lyijykynällä "100:-",
liekö ollut markkoja vai kruunuja...

Silmätön ja ilmeetön ressu!

Voi voi tätä surkeutta!
Käsi aivan irti vartalosta!
Onneksi se on kuitenkin tallessa.
Nalle on täytetty puulastulla, kuten näkyy.

Johan tuli ilmettä, kun Antti sai ruskeat silmät
ja ompelin kuonon ja suun paikoilleen.
Pää oli kiinni vartalossa, eli siinä ei ollut niveltä.
Päätä piti vähän ommella paremmin kiinni.
Nallen käden sain lopulta kiinnitettyä paikoilleen
helpommin, kuin olin pelännyt.
Nyt se on valmis, vanha nalle Antti.
Tervetuloa nalletaloon vanhojen nallejen osastoon!

Siskon kirpparilöytö Hermanni saapui miulle korjattavaksi
jo viime syksynä.
Nyt siskon ollessa täällä meillä siskokööri- päivillä,
hän hiukan vihjaili,
joskos Hermannin saisi jo kuntoon...
Niinpä saimme yhteisvoimin nallen pään
kiinni takaisin vartaloon.
Silmät olin jo laittanut aiemmin
ja ommellut suun entiselle paikalleen.

Sisko harjaili Hermannin karvat ojennukseen.
Tästä näkee, ettei se ole mikään heppoinen nalle!
Pulpetti- tuoli meinaa käydä sille pieneksi!

Nallevanhusten uusi elämä on alkanut!
Ihana ruusuntuoksu juhlisti korjaamista.

Hermanni lähtee kotiin Punkaharjulle,
Antti pääsee loppukesäksi riiheen
toisten vanhojen nallejen kanssa!

Hei hei, heinäkuu!

Hurmaava nallevieras

Nalle- herra Horelli.

Sisko saapui haistelemaan kesää ja vihreyttä.
Pyynnöstäni hän toi mukanaan erään nallevanhuksen,
joka on ollut siskollani ainakin viisitoista vuotta.
Ehkä Horellikin halusi tulla tutustumaan
meijän nalleihin!

Ensimmäisen yön Horelli torkkui Konstan ja Knuutin seurassa.

Horelli on kotoisin Kokemäeltä.
Se on siskon ystävän sukulaisen hylkäämä nalle.
Onneksi siskoni pelasti sen!
Horelli on tapaamistani vanhoista nalleista aivan paras!
Pituudeltaan se on noin 35 senttiä.
Sen ulkomuoto on niin täydellinen ja rakastettava!
Muiskis!

Horelli keskustelee arvokkaasti Muiston ja Wilhelmin kanssa.

Horellilla on silmillään meijän mummon silmälasisangat.
Aika tyylikkäät!
Horellin toinen silmä on vain puolikas,
eli lasit tulevat tosi tarpeeseen.

Kun sain tämän nallen syliini,
minuun iski (taas) semmoinen nallehellyyskohtaus.
Samanlaista ääntä kuulee esimerkiksi
kun koiraihminen "puhuu" koiranpennulle...
Kuopus meinasi jo passittaa miut hoitoon,
kun keskustelin Horellin kanssa!
Säästyin vielä.
(Kun muistutin kuopuksen omasta ääntelystä
saatuaan syliinsä ompelemani pehmo-uninallen...)

Seikkailulla juhannusruusupuskassa Konstan kanssa.
Kesä ja ruusujen tuoksu tekee hyvää vanhuksellekin!

Ei hassumpaa tämä maalaiselämä!
Nallet sietävät hyvin heinät ja muut tuoksut,
ne eivät saa allergisia oireita heinikossa pyöriessään.

Pikkunallet Raasu ja Taavi ovat ilmiselvästi
samaa sukua Horellin kanssa.

 Lienevät muistelleet yhdessä syntyaikojaan...

 Se on nallen kesä nyt.

Hymyilyttää.
Pelkkä nallen katsominen!!!
Ja sehän on juuri se nallen tehtävä!

Ovi

"... hienot portaat veis ylöspäin,
ja yhdet toisi alaspäin,
ja yhdet huvin vuoks` ei minnekkään..."

(Musikaalista Viulunsoittaja katolla)

Liiterissä pyöriskeli joutavana
ja etsiskeli paikkaansa
vanha paskahuussin ovi.
Iskin sen kasvimaan reunaan.

Pitäähän sinnekin olla ovi!

Vähän sinistä ja vähän vanhaa...

Arvokas vanhojen rivistö
toimii kasvimaan suojana tien reunassa.

Poikkesin periaatteistani tänä kesänä
ja kitkin kasvimaan ilman aurinkoa,
- takkikin piti olla päällä.
Semmoinen kesäkuun keli.
Mitä tuo tullessään heinäkuu?

Humala on tykännyt kesäsätä;
saunan ikkunassa on tiivis vihreä verho!

Monimutkainen akileija.

Poika rakenteli sadevesipönikän ympärille
suojan vanhoista laudoista.
Eipä hyppää enää sininen silmille
navetan seinustalta!