Vanhat nallet, Antti ja Hermanni

Ystävä soitti joskus kevättalvella kirpparilta,
että täällä olisi tämmöinen vanha nalle,
haluaisitkohan sen...
Kyselin tuntomerkkejä ja sanoin, että jos se
puhuttelee sinua, niin kai se minuakin puhuttelee!
Ystävä varmisti halukkuuteni laittamalla kuvan
nallesta kännykkään.
Juu, otahan nalle talteen!
Kauppaan kuului myös vanha lastentuoli
tiedon mukaan 1800- luvulta.
Tuolin pohjassa on lyijykynällä "100:-",
liekö ollut markkoja vai kruunuja...

Silmätön ja ilmeetön ressu!

Voi voi tätä surkeutta!
Käsi aivan irti vartalosta!
Onneksi se on kuitenkin tallessa.
Nalle on täytetty puulastulla, kuten näkyy.

Johan tuli ilmettä, kun Antti sai ruskeat silmät
ja ompelin kuonon ja suun paikoilleen.
Pää oli kiinni vartalossa, eli siinä ei ollut niveltä.
Päätä piti vähän ommella paremmin kiinni.
Nallen käden sain lopulta kiinnitettyä paikoilleen
helpommin, kuin olin pelännyt.
Nyt se on valmis, vanha nalle Antti.
Tervetuloa nalletaloon vanhojen nallejen osastoon!

Siskon kirpparilöytö Hermanni saapui miulle korjattavaksi
jo viime syksynä.
Nyt siskon ollessa täällä meillä siskokööri- päivillä,
hän hiukan vihjaili,
joskos Hermannin saisi jo kuntoon...
Niinpä saimme yhteisvoimin nallen pään
kiinni takaisin vartaloon.
Silmät olin jo laittanut aiemmin
ja ommellut suun entiselle paikalleen.

Sisko harjaili Hermannin karvat ojennukseen.
Tästä näkee, ettei se ole mikään heppoinen nalle!
Pulpetti- tuoli meinaa käydä sille pieneksi!

Nallevanhusten uusi elämä on alkanut!
Ihana ruusuntuoksu juhlisti korjaamista.

Hermanni lähtee kotiin Punkaharjulle,
Antti pääsee loppukesäksi riiheen
toisten vanhojen nallejen kanssa!

Hei hei, heinäkuu!