Niin.
Tämän kesän juttu on ollut riihi.
Siellä on se hiljaisuus.
Ja menneisyys.
Rauha.
Melkein kaikki, mitä ihminen tarvitsee.
Nuorisolta olen jo kuullut,
että muuta kokonaan sinne riihees. . .
Tämän päivän "trendi" tuntuu olevan
hiljaisuus.
Sitä pitäisi tuotteistaa.
Ja markkinoida.
Myydä.
Myydä hiljaisuutta?
Mitähän se maksaa...
Jos ei riitä suomalaiset,
niin myös kaikille maailman ihmisille.
Täällä maalla, metsän keskellä,
keskellä-ei-mitään;
se hiljaisuus on läsnä kaikkialla, koko ajan.
Ei täydellinen hiljaisuus, tietenkään;
mutta kuitenkin.
Liikenteen ääntä kuuluu hiukan,
joskus lentää lentokone ylitse...
Pianon soittoa, elämän ääniä.
Jopa huutoa ja mekastusta välillä!
Täällä se hiljaisuus kuitenkin asuu.
Täältä sen voi löytää.
Uskon, että se tekisi kaikille ihmisille
välillä niin hyvää.
Mietin vain, että katoaako se hiljaisuus,
jos siihen hiljaisuuteen astuu ihminen.
Tai monta ihmistä.
Jopa kokonainen joukko ihmisiä.
Onko se enää se
. . .hiljaisuus . . .
Juhannuksen jäljiltä vielä
aitan vanha penkki riihen edustalla.
Ja ilta-aurinko lännestä.
 |
| Ärtsiä ja kyseenalaista kauneutta! |
Ampiainen ei ole monenkaan suosikki.
Toiset pelkäävät sitä ihan mielettömästi.
Paniikki iskee heti, kun vain kuulee
ampiaisen pörräävän.
En miekää niitä rakasta,
mutten myöskään panikoidu.
Täällä maalla kun on pitänyt sopeutua
näihin kaiken maailman eläviin...
Ihan korvanlehdelle asti en päästä pörräämään.
Ampiaisenpisto on aika ilkeä.
Mustikkametsässä olen muutaman saanut,
kun esimerkiksi olen kävellyt pahki
oksassa olevaan pesään.
Mutta nehän siinä ensiksi olivat
ja mie häiritsin...
Jos on allerginen oikeasti pistolle,
silloin se on jo vaarallista hengen päälle.
Tämän yksilön läsnäolo häiritsi ystävääni
paljon enemmän kuin minua.
Aikansa amppari humaltui lampun valosta,
sitten riihen ikkunasta.
Lopulta se suunnisti avoimesta ovesta
takaisin pihalle...
Isän vanha polkupyörä
päätyi riiheen navetan vintiltä.
Tällä pyörällä on aikoinaan poljettu oikeasti ja paljon.
Pitkiä matkoja Lieksan saloilla.
Vaaralta vaaralle.
Joskus kyytiläinen tangon päällä, toinen tarakalla.
Ja aamuksi kotiin!
Voi, pyörä, kun pystyisit kertomaan...
Ystävän tuomat kukkaset kukkaisissa pulloissa...
... ja toisen ystävän tuoma lyhty.
Se oli odottanut kukkakaupassa
vissiin just riiheen pääsyä!
Valon leikkiä riihen seinällä.
Yhtenä iltana istuimme ystävän kanssa
melkein yhteentoista asti riihessä -
ompelemassa nalleja...
Tuleekohan niistä nalleista riihinalleja!?
Ei sieltä vain millään olisi
malttanut lähteä pois!
Välillä kyllä soitettiin pojalle
ja pyydettiin tuomaan meille kahvit!
(Toimi!)
Kuopus teki apilaseppeleen.
Kissalle!!
Haisuli taisi olla ensimmäinen,
joka hellepäivänä saapui näkösälle.
Sehän ei tunnetusti vähästä hätkähdä.
Just joo...
Että laitoit miulle sitten apilaseppeleen päähän.
Imago kärsii...
Ihan sama.
Anna miun vaan nukkua...
Nämä kuvat Haisulista kuopuksen ottamia.
Kuinka ollakaan,
kuopus oli arvannut jo puolesta sanasta,
kun kysyin, että saanko mie . . .
laittaa sen seppeleen Konstalle!
