Oli raukka ensimmäistä kertaa vesillä.
Niin oli Konstakin, mutta se joutui
vanhempana rauhoittelemaan Eeverttiä.
Matka sujui hyvin.
Lieksasta Kolille, Autolautta Pielisellä.
Pielinen näytti kauniit kasvonsa.
Tyyntä, aurinkoa, lempeitä tuulia.
Kaunista.
Etelän ystävä koki Pielisen ensi kertaa.
Tykkäsi.
Pohjois-Karjalainen ystävä kysyi,
että onko tämä autolautta
joutunut milloinkaan merihätään...
Vastasin, ettei merihätään
eikä muistaakseni myöskään järvihätään.
erityisen tykästynyt laivareissuihin.
Tämä rapu tykkää maasta!
Silloin on hyvä olla,
kun on maata jalkojen alla.
Muutaman kerran olin ollut "merillä"
eli jollain risteilyllä;
mutta Estonian uppoamisen jälkeen päätin,
että miun ei tarvitse merille lähteä.
Siitä tuli aika lailla ylitsepääsemätön kammo.
Monen monta laivaseminaariin lähtöä tyrmäsin;
lupasin lähteä, jos se pidetään kuivalla maalla...
Meni monta vuotta, kunnes uskaltauduin
autolauttamatkalle Lieksasta Kolille,
Pielisen pinnalle.
Muistan katselleeni vain rantoja,
miten kaukana ne olivatkaan...
Sen jälkeen olen voittanut pelkoni jo monta kertaa.
- Kun jokaisen puun voi nähdä jo erikseen...
Helepotuksen huokaus!
Kuivaa maata taas jalkojen alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti