Ja myö leikittiin riihessä . . .

Pakattiin ystävän kanssa eväitä koriin.
Sunnuntaina.
Eikös sunnuntai olekin sopiva retkeilypäivä?!

Mies kyseli, että piknikillekkö työ?
Ei.
Ku myö lähetään leikkimään riiheen.
Nalleilla!

(Ei tilannut meille valkotakkisia...!)

Pienet nallet pääsivät ikkunalle.

Oijoi, kun hyö tykkäsivät siinä miihailla!

Isommat istutettiin penkille.

Nallet istuivat,- tai kukapa se tietää, että istuivatko-, riihessä koko päivän!

Ei oltu  vahtimassa niitä välillä. Illalla haettiin pois. Siellä ne penkillä odottivat!

Ja tietysti ne evväät.
Riihiretkikahvit.
Jotenkin se kahvi maistuu siellä niin hyvältä...

Kuusestä oli tippunut vihreitä käpyjä.
Taasko orava?

Sarustiikasta kauan sitten ostamani
kynttilälampetti oli odottanut paikkaa.
Se päätyi nyt riihen seinälle!

Tytär kiikutti riiheen
isän tekemät virsut ja luapotit
hetimiten siivouksen jälkeen!

Tämän kesän rukiita.

Potretti.

Miten se menikään.
Jos leikkimielen hävittää,
on koko peli menetetty...
Ei ole meillä siitä huolta!
Päähineenä miulla oli työhuoneesta
napattu harsovaippa;
tosi tyylikäskin siis!

Eevert, Aatos ja Nikodemus
sovittelevat ruskean sävyisiä turkkejaan.

Kyllä nämäkin käy,
Juuso, Aatos ja Konsta.

Miihkali, Nikodemus, Aatos, Verneri, Paulo ja Konsta.

Ruumenuksen penkillä.
Talon vanhat, kudotut villaiset peitot
pääsivät aitan pimennosta
kunniapaikalle riiheen.
Näitä käytettiin sängynpeittoina...
miun lapsuudessa!
Nuorison mukaan:
siis silloin sata vuotta sitten...
(Juu, näkyy siellä pilkottavan penkin alla
vasara ja naulapurkki...)

Kahvia!