Kasvun ihmettä

Ohrat ovat nousseet oraalle.
Sopivasti vettä ja lämmintä, kiitos..

Lakkiaispäiväaamuna odotti pihalla yllätys.
Yön aikaan oli kaatunut maahan yksi haara vanhasta pihlajasta aivan talon nurkalla.
Totesimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä sahaamaan ja raivaamaan sitä pois.
Jätimme sen siihen. Koristukseksi.
Kaunis se olikin täydessä kukassa.
Vieraat luulivat sen olleen harkittu kaato...

Vanhahan se oli, mutta lopun enteet alkoivat, kun abi-poika pari viikkoa aiemmin oli kiinnittänyt oksaan korituolin.
Pikkuhiljaa puu alkoi taipua alaspäin.
Poika sanoi, että tuo puu kaatuu.
Mie sanoin, että ei se mittää kaadu, tuolin naru vain venyy...
Edellisenä päivänä poika pelasti tuolinsa siitä pois ja sanoi, että pittää kaataa kokonaan se puu.
No mie, että sitä ei kaadeta...
Luonto päätti toisin.

Yksityiskohta ihanasta, metsäisestä pöytäkoristeesta. Liperiläisen floristin taidonnäyte.

Nallet karkasivat seikkailemaan pihlajanrungolle...Taitavat leikkiä linja-autossa istumista...

Paulo, Wilhelmi, Marius, Miihkali, Nikodemus, Reetrikki,Konsta, Juuso ja Verneri tuulettumassa.