Enää pari yötä...joulukuun alkuun

Yksi tonttu on jo laskeutunut
hirren päältä, katonrajasta alemmaksi.
Se vetelee unia täyttä päätä
ikkunanpokan päällä.
Tietääköhän se, että joulukuun alkuun
on enää pari päivää...

Lunta on hivenen maassa.
Kyllä tontut jo pian saavat aloittaa
joulun valmistelemisen...
Mutta tämä tonttu se nukkuu vaan!

Tyynelän Tonttula on ihastuttava, 
vanhassa pihapiirissä sijaitseva tonttujen
valtakunta Kokkolan lähellä Luodon Västerbyssä.
Sieltä on muutama tonttu löytänyt tiensä
meidänkin tupaan.

Muun ajan vuodesta ne köllöttelevät tuvan
manttaalihirren päällä seuraten talonväen touhuja.
(Ja monelle kävijälle pitää selvittää,
että ei, ne eivät ole JOULUtonttuja,
vaan talon tonttuja...)
Joulun ajaksi ne sitten laskeutuvat
seikkailemaan kuka minnekin päin tupaa.

Aatto ja Otto.
Seikkailevat omassa veneessään...

Hiukan pientä tuiketta,
vaikka kynttilät meillä yleensä
palaakin aina hämärän tultua.

Himmelin on valmistanut taitava
naapurikylän vanhaemäntä.
Himmeli saa roikkua katossa ympäri vuoden.
Se on niin kaunis!

Suovillakimppu vie mukanaan kesään
ja tuoksuville soille...

Autonallet

Auto- nalle.
Hmm...
Niitäkin on maailmalle lähtenyt.
Mukavahan se on taivaltaa autolla,
jos mukana seuraa aina nalle.
Istuu kojelaudalla ja vahtii,
ettei vauhti kiihdy aivan hillittömäksi !

Miulla oli autonalle, Viljami.
Se oli nallenteon alkuaikojen tekele.
Pää tuli aivan takakenoon,
joten siitä tuli mahallaan makaava autonalle.
Se makasi matalana kojelaudalla
ja napitti mustilla silmillään.
Vuosikaudet se seurasikin mukana.
Kunnes.

Eräänä kesänä poika pääsi armeijasta
ja menojalan kutkutukseen tarvittiin äidin autoa lainaan.
Ja äidin autokamathan piti kaverien kanssa ajellessa
tietysti siirtää piiloon...
Jollain tämmöisellä hauskalla matkalla nalle katosi.

Sitä etsittiin. Kauan.
Ei jälkeäkään.
Laitoin "Kadonneet"- ilmoituksenkin lehteen...
Ei mitään havaintoa.
Ja kyselin pari kertaa poliisin löytötavaratoimistosta.
Sattui sama poliisi toisen kerran kysyessäni...
Muisti tapauksen ja kysyi,
että vieläkö se lapsi kovasti kaipaa nalleaan...
En pystynyt hämmennykseltäni ja
naurun pidätykseltäni kertomaan,
että ihan miun omaa nallea tässä etsin!

Viljami ei koskaan löytynyt.
Sen kohtalo on arvoitus.
Toivottavasti se löysi hyvän kodin...
Menetyksiä tulee...
Se oli niin suloinen nalle! (snif!)
Onneksi poika esitti anteeksipyynnön.

Viljamista on tallella yksi kuva
valmistamieni nallejen kuvastossa.
Taitava spagatti!

Tällä hetkellä autossani ei kojelaudalla ole
tekemääni nallea.
Eihän suutarin lapsella ole kenkiä?!
Isompia nalleja mukana kyllä aina kulkee,
turvavöissä tai ilman...

Jehki.
Ystävä joskus toivoi nallea autoonsa.
Siitä tuli tämmöinen villikko Jehki.
Ystävä valmisti Jehkille narukeinun.
Siinäpä se keikkuu ja kiikkuu mukana.
Tässä se matkaa mukanamme Porvoossa.

Kaarna.
Siskon auton kyytiläinen.
Sisko ilmoitti Jehkin nähdessään,
että kyllä hänkin voisi haluta autonallen ...
Kaarnan alla on siskon kansakoulussa
valmistama ryijy, joka siirtyi
leikkimökin seinältä nallen pyllyn alle.
Sillekin siis löytyi paikka !

Ruusu.
Kummitytön autonalle.
Kummasti ne nallen haluamiset
vain leviää..
"Kyllä miekii voisin haluta oman autonallen"...
Aurinko on haalistanut nallen karvaa,
mutta haitanneenko tuo matkan tekoa!

Huopapussukat tekniikan suojaksi

Tekniikka vaatii pehmusteita ympärilleen.
Miten monta kertaa se kännykkä onkaan
tipahtanut lattialle.
Sehän kerätään sitten useana kappaleena
sieltä ja kootaan jälleen yhdeksi.
Ellei mene rikki kokonaan...
Mutta.
Jos se on pehmeässä huopa-pussukassa
suojassa, eipä tapahdu vahinkoja!

Pässi, sydän, auringonkukka, kielo. Ja miun oma tietysti kuusi.

Olin valmistanut passille sopivia
pussukoita, nauhalla varustettuna.

Sitten miulta pyydettiin suojaa kännykälle,
jossa olisi pankki- ja ajokortille oma lokero.
Näin mukana kulkisi kaikki tarpeellinen,
eikä tarvitsisi aina roikutella käsilaukkua.

Kätevää.

Jokaiselle oman värimaailman mukaan.

Kaulaan roikkumaan.
Aina mukana!

Ruusuja.

Mies halusi omalle tabletilleen suojan.
Ja oi, kun siellä on tietokoneen hyvä olla!

Myös appi sai oman huopa-pussukan
koneelleen.
On siinä nyt tiedolla turvallinen kyyti...

Mittojen ja väritoivomusten mukaan
jokaiselle oma pussukka.

Marraskuu, marraskuu

Metsästä voimaa!

Kuuset Einon jäljiltä ennallaan.
Papan veli oli Eino...
Ei ollut tuhoisa vierailu se.
Pari kaatunutta puuta vain löytyi.

HIRVIÄ!
Kolme hirveä nautiskelemassa rukiin orasta.
Näinpä meillä. Päivälenkillä.
Kuva otettu kännykällä, ei ollut kamera mukana...

Täällä on hyvä hengittää...
Ompelukonekin pelittää, kun välillä
pääsee vetämään henkeä.

Sammalvuoteella on hyvä köllötellä.
Männyn kainalossa.
Satuja satumetsässä.

Tänään: Majakka-heijastava huopahahmo.

Myrskyä ja tyyntä

Konsta siunailee säätä turvallisesti ikkunan takaa.

Niinpä sujui pyhäpäivä myrskyä kuunnellen.
Sähköt katkesivat aamupäivällä ja palasivat
vasta iltamyöhällä.

Katot pysyivät paikoillaan, eikä
näköpiirissä ole kaatuneita puita.
Tarkastuskierros metsissä odottaa.
Kottikärrillinen kuusesta tippuneita käpyjä
ja oksia maassa.

Hämäränhyssyä siis.
Kynttilänvalossa tunnelmoiden.

Komperon metsästäjät tarjosivat sopivasti
hirvipaistin, joten ruokaakaan ei
tarvinnut leivinuunissa laitella.

Nuoriso kärsi jonkin verran tekniikan
vaitiolosta...

Kuutamokävely illalla ennen saunaa
oli kaunis ja tuulinen!

Toffee.

Viiru.

Haisuli.

Hämäränhyssyä koko rahalla.

Aamulla kaikki tyyntä ja rauhallista.
Täysikuu on vienyt myrskyn mennessään.

Kantrin nallejutut

Eilen ilmestyneessä Kantri-lehdessä
oli seitsemän sivua ihania nalletarinoita.

Kantri on Maaseudun Tulevaisuuden
kuukausiliite.
Sitä alettiin julkaista vuoden 2007
loppupuolella.
Aivan mahtavan hieno lehti!!
Se on täynnä juttuja maaseudun ihmisistä
ja yrityksistä.
Kantria ei voi tilata erikseen,
vaan se tulee Maaseudun Tulevaisuus- lehden
liitteenä.
Maaseudulla on tulevaisuutta!

Kansikuvassa istui ilmiselvästi
torikirppikseltä löytämäni
Jussi-nallen veli.
Niin yhdennäköisiä ovat.

Lukijoitten  lähettämistä nalletarinoista
kävi hyvin selvästi ilmi, että
nalle on monelle ihmiselle se rakas kaveri.

Jussi-nalle istuu tyytyväisenä
korjatun nallevanhuksen kanssa
tuvan puusohvalla.
Niillä on paljon kerrottavaa toisilleen..

Heijastimet heilumaan!

On taas se pimeä vuodenaika.
Jalankulkijat ja pyöräilijät häviävät
pimeyteen ilman valoa tai heijastinta.

Miten monta kertaa tuolla tien päällä
autolla liikkuessa onkaan saanut säikähtää
todella pahasti, kun näkökenttään sukeltaa
joku musta möykky. Ihminen ilman minkäänlaista
heijastinta tai valoa.

Auton valot hukkuvat märkään tienpintaan.
Maisemassakaan ei muuta näy kuin pimeyttä.
Nuoriso on kyllästymiseen asti kuullut miun sanovan:
Laitetaanpas tuohon tien reunaan nyt
ihminen ilman heijastinta...
Sitä mukaa, kun ovat saaneet ajokortin ja istuvat itse
auton ratissa, sen heijastimen tarpeellisuuden
kyllä huomaavat.

Muutaman kerran olen pysäyttänyt auton,
(kun muu liikenne on sen sallinut),
ja sanonut ilman heijastinta kulkevalle, että
sie et näy!!
Ihminen on kuin kysymysmerkki: Täh???
Olenpa antanut mukaan heijastimenkin.
Pidän niitä autossa varalla mukana.
(Kylläkin niitä ilmaisia "pankin heijastimia"..)

Nalleja.

Nallesta se kaikki alkoi. Käsityöläisyys.
Ja myös ensimmäinen
huopaheijastin oli malliltaan nalle.
Vuonna 2003 aloitin näiden pehmeiden ja
yksilöllisten huopaheijastimien valmistamisen.
Miullahan on siis 10-vuotisjuhlat
näitten huopaheikkujen parissa!

Enkelit turvaksi matkalle.

Nimitän ja myyn näitä huopaheijastimia
"heijastava huopahahmo"- nimellä.
Ne kyllä heijastavat, mutta ihan kaikissa
malleissa ei ole etupuolella
CE- merkintään riittävää heijastavaa pintaa.

(Ja muutenkin pienen valmistajan on
aika mahdotonta hakea jokaiselle
mallilleen kyseistä merkintää.)
.

Kukkia, kuusi ja lehti.

Mallit ovat itse suunnittelemiani.
Joitakin hahmoja on joku ystäväni piirtänyt,
josta sitten olen työstänyt mallin.

Lumiukko, peruskolmio, haamuja, lepakoita ja mörköjä...

Minua myös pyydetään tekemään
jotain tiettyä mallia.
Sitten alkaa suunnitteleminen
ja kokeilemalla se syntyy.
Toisinaan hyvinkin pian, joskus hiuksia
harotaan kauan, ennenkuin tuote on valmis.

Lintuja, autoja, traktoreita ja rekkoja.

Yksi pitkän mietinnän vaatinut oli papukaija.
Sisko viestitteli, että pitäisi saada papukaija-heijastin.
Se viesti oli puhelimessani yli vuoden.
Vilkaisin sitä joskus sattumalta,
ja ajattelin, että justjoo, papukaijapa hyvinkin, kyllä.
Kunnes otin sen työn alle.
Selailin muutamia papukaijan kuvia,
ja siitä se muoto alkoi kehkeytyä...

Metsän eläimiä.

Kotieläimiä sekä lemmikkejä.

Joulun lähestyessä tonttupoikia ja -tyttöjä, kelloja sekä sukkaa ja kinnasta.

Purjelaiva, Suomi, kirjaimia ja perusmuotoja.

Jos ei muuta keksi, nalle sopii jokaiselle!

Väreissä ja sävyissä on valinnanvaraa. Tässä muutamia.

Heijastavan huopahahmon "taustapuoli" on
kokonaan heijastinkangasta.
Etupuolella osittain.

Oikea kiinnittämistapa.
Taikka sitten ompelemalla muutamalla pistolla
kiinni vaikkapa taskun reunaan.
Hakaneulalla kiinnittämistä en suosittele,
ne ovat niin löysiä,
että heti irtoavat johonkin tarttuessa.

Turvallista matkaa, ystävät!