Heijastimet heilumaan!

On taas se pimeä vuodenaika.
Jalankulkijat ja pyöräilijät häviävät
pimeyteen ilman valoa tai heijastinta.

Miten monta kertaa tuolla tien päällä
autolla liikkuessa onkaan saanut säikähtää
todella pahasti, kun näkökenttään sukeltaa
joku musta möykky. Ihminen ilman minkäänlaista
heijastinta tai valoa.

Auton valot hukkuvat märkään tienpintaan.
Maisemassakaan ei muuta näy kuin pimeyttä.
Nuoriso on kyllästymiseen asti kuullut miun sanovan:
Laitetaanpas tuohon tien reunaan nyt
ihminen ilman heijastinta...
Sitä mukaa, kun ovat saaneet ajokortin ja istuvat itse
auton ratissa, sen heijastimen tarpeellisuuden
kyllä huomaavat.

Muutaman kerran olen pysäyttänyt auton,
(kun muu liikenne on sen sallinut),
ja sanonut ilman heijastinta kulkevalle, että
sie et näy!!
Ihminen on kuin kysymysmerkki: Täh???
Olenpa antanut mukaan heijastimenkin.
Pidän niitä autossa varalla mukana.
(Kylläkin niitä ilmaisia "pankin heijastimia"..)

Nalleja.

Nallesta se kaikki alkoi. Käsityöläisyys.
Ja myös ensimmäinen
huopaheijastin oli malliltaan nalle.
Vuonna 2003 aloitin näiden pehmeiden ja
yksilöllisten huopaheijastimien valmistamisen.
Miullahan on siis 10-vuotisjuhlat
näitten huopaheikkujen parissa!

Enkelit turvaksi matkalle.

Nimitän ja myyn näitä huopaheijastimia
"heijastava huopahahmo"- nimellä.
Ne kyllä heijastavat, mutta ihan kaikissa
malleissa ei ole etupuolella
CE- merkintään riittävää heijastavaa pintaa.

(Ja muutenkin pienen valmistajan on
aika mahdotonta hakea jokaiselle
mallilleen kyseistä merkintää.)
.

Kukkia, kuusi ja lehti.

Mallit ovat itse suunnittelemiani.
Joitakin hahmoja on joku ystäväni piirtänyt,
josta sitten olen työstänyt mallin.

Lumiukko, peruskolmio, haamuja, lepakoita ja mörköjä...

Minua myös pyydetään tekemään
jotain tiettyä mallia.
Sitten alkaa suunnitteleminen
ja kokeilemalla se syntyy.
Toisinaan hyvinkin pian, joskus hiuksia
harotaan kauan, ennenkuin tuote on valmis.

Lintuja, autoja, traktoreita ja rekkoja.

Yksi pitkän mietinnän vaatinut oli papukaija.
Sisko viestitteli, että pitäisi saada papukaija-heijastin.
Se viesti oli puhelimessani yli vuoden.
Vilkaisin sitä joskus sattumalta,
ja ajattelin, että justjoo, papukaijapa hyvinkin, kyllä.
Kunnes otin sen työn alle.
Selailin muutamia papukaijan kuvia,
ja siitä se muoto alkoi kehkeytyä...

Metsän eläimiä.

Kotieläimiä sekä lemmikkejä.

Joulun lähestyessä tonttupoikia ja -tyttöjä, kelloja sekä sukkaa ja kinnasta.

Purjelaiva, Suomi, kirjaimia ja perusmuotoja.

Jos ei muuta keksi, nalle sopii jokaiselle!

Väreissä ja sävyissä on valinnanvaraa. Tässä muutamia.

Heijastavan huopahahmon "taustapuoli" on
kokonaan heijastinkangasta.
Etupuolella osittain.

Oikea kiinnittämistapa.
Taikka sitten ompelemalla muutamalla pistolla
kiinni vaikkapa taskun reunaan.
Hakaneulalla kiinnittämistä en suosittele,
ne ovat niin löysiä,
että heti irtoavat johonkin tarttuessa.

Turvallista matkaa, ystävät!