Nalletalon nalleja ja karhuja 2

Tervetuloa nalletaloon!
Luulot pois jo ulko-ovella!
Tämänkin olen saanut ystävältä.

"Kirjava Kippura" on valmistanut
tämän keraamisen taulun.
Jostain Tampereen käsityömessuilta
se tarttui matkaan...
Nallella ei huolen häivää,
kun oma enkeli kantaa sylissään.

Munkki Serafim Sarovilainen.
Kerrotaan, että tämä munkki eli
1800- luvulla metsässä eläinten kanssa.
Karhut tulivat syömään hänen kädestään leipää.
Ystävän tuliainen Venäjän Karjalasta.

Aamu-Usvan Savipajan valmistama kyltti.
Vessan ovessa oli kauan kummitytön tuoma
lehmä- aiheinen kyltti.
Sitten joku kävijä sanoi,
että tämä ei kuulu joukkoon. . .
Tilasin välittömästi nallekyltin!!
Tämä vessa on "nalle-vessa";
toinen on "kettu-vessa".
Ketut ovat tulleet kuvioihin
talon vanhan "Repolouhi"-nimen mukaan,
jolla taloamme on kutsuttu.
Vieläkin saattaa tulla postia:
"Repolouhelaiset"!

Muisto Tartosta.
Sikäläistä virolaista kädentaitoa.
Kukapa tuota olisi voinut vastustaa!
Virossa on omanlaisensa kädentaitokulttuuri,
aivan ihastuttavia töitä.

Lieksassa

Eevert pääsi mukaan Lieksaan.
Vietin siellä ystävän luona rentouttavan
päivän viikonloppuna.
Pielisen rannalla.
Harmaassa pilvisessä päivässä.

Menomatkalla mielessä soi
Huojuvan Ladon laulu "Lieksan tyttö"...

Turvallisesti turvavöissä,
vaikka Eevert meinasikin kiivetä jatkuvasti
katselemaan maisemia ikkunasta...
Miihkali ja Konsta kokenutta matkaseuraa.

Miitri sai kodin Pielisen rannalta.
Tänne se kuulemma olikin ollut tulossa.
Se oli jäänyt ystävän sydämeen jo kauan sitten.
Hyvin se sopeutui toisten nallejen seuraan.

Käveltiin Pielisellä, kierrettiin pieniä saaria.
Lumi ei ollut haittana sielläkään.
Jäälle jäi vain kevyet jäljet askeleista.
Ulkoilijoita ja hiihtäjiä oli paljon ladulla,
joka kiersi rantoja pitkin.

Miihkali, Eevert, Miitri ja Konsta
nauttivat maisemista.
Kolille matkaa n. 25 kilometriä,
sinne vastarannalle.
Pimeässä Kolin laskettelurinteen valot
näkyvät Lieksaan asti.

Ensiaskeleet Lieksassa...
(Kaulaliina puuttuu nallelta!
Rusetti ei paljoa pakkasessa lämmitä..)

Ihania vanhoja ja paksuja mäntyjä.
Eevert piiloutuu rungon väriin...

Onneksi jään paksuus jo vähintään 30 cm,
ei minuakaan pelottanut liikkua...

Seikkailupaikkoja ystävän lapsuusmaisemien saarissa.

Niin pieniä saaria, ettei mökki mahtuisi!
Mutta nallet mahtuivat.

Vanhoja asumuksen kivijalkoja.

Yläharmaus ja alaharmaus, välissä ranta.

Eevert nautti!
Luvattu oli, että se pääsee reissaamaan
miun mukana vähän maakunnassa.
Ei mikään turha lupaus!
Vähän olisi haluttanut ajaa takaisin kotiin
Kolin jäätietä pitkin, mutta pimeässä
yksin ajaminen jäällä ei innostanut.
Jos olisi ollut joku mukana jakamaan se tunnelma,
kauhunsekainen sellainen, niin sitten olisin ajanut.
Pari kertaa olen aiemmin Kolin jäätien ajanut läpi,
- se on aikamoinen kokemus!!
Matkaa jäätietä pitkin Lieksan Vuonislahdesta
Kolille kertyy n. 7 km.
Se avattiin tänä talvena käyttöön viime lauantaina.

Talven taikaa

Pakkasista on saatu nauttia nyt tammikuulla.
Sehän on vain asennekysymys.
Se pakkanen.
Ja pukeutumiskysymys ulos lähtiessä.
Kylliksi lämmintä vaatetta päälle, se on siinä.
Meidän pitää noutaa aamun lehti, KARJALAINEN,
vajaan kilometrin päästä maantien varresta.
Se on siellä viimeistään kuuden maissa.
Miulle ei pakkanen ole ollut esteenä
lehden hakemiselle koskaan.
(Täytyy kyllä myöntää, että silloin korpeaa
aika tavalla, jos lehti ei olekaan vielä tullut...)
Miun aamu kun ei käynnisty ilman päivän lehteä,
kahvin ja ruisleivän kera.
Jos polkupyöräily tuntuu pakkasessa jäykältä,
käytän jalkojani.
Auton kanssa on heikompaa.
Totta se käynnistyy silloin, kun se on ollut
lämmityksessä.
Torstai-iltana palattuani Helsingistä iltajunalla,
ja auto oli seisonut päivän rautatieasemalla
27 asteen pakkasessa-,
sain houkutella käynnistymään useamman kerran.
Kyllä se lopulta suostui lähtemään kotia kohti.
Eikä pakkaset ole vielä yltäneet
tänä talvena edes -30 asteeseen.
Niitä odotellessa...

Lumen puutteen huomaa vanhan hirsirakenteisen
talon lämmittämisessä.
Vaikka kuinka joka päivä lämmitimme uuneja,
tuntui vain kylmä hiukan hohkaavan.
Lumen vähyyden takia talon kivijalka
on lumeamatta.
Siinä syy.
Sanokoot mitä hyvänsä, ettei muka saisi lumeta
talon seinustoja kosteusvaurioiden pelossa.
Ja pah, sanon mie.
AINA on lumettu.
Ja ei ole kosteusongelmia tullut.
Pakkaslumi. Paras lämpöeriste.
Eikä maksa mitään.
Nyt lumeaminen olisi tosi hankalaa, kun sitä
on vain se 10 cm...
Sitä lunta odotellessa siis.

Sokerikuorrutettua seinää.

Joka päivä lenkille.
Siis se on ainakin tavoite, aikomus ja pyrkimys.
Ilmaista hyvinvointia mielelle ja keholle.
Pysyisi tämä vanheneva ja rapistuva
kroppa menossa mukana...

Omakuva...

Halo- ilmiö, mutta eihän se kuvassa näy...

Kyllä.
Se on aurinko.

Pojan puutyö ala-asteen ajalta.
Tuulessa se räpättää vielä.

 Lentokiellossa?

Valkoinen.
Ja harmaa.
Auringonkukka ilman aurinkoa.

 Vain muisto kesästä.

Luomapuut.
Ovat olleet aitan seinällä aina.
Aitan nimi on "liha-aitta".
Siellä on vieläkin valtava koivuinen pölkky,
jonka päällä lihoja on kirveellä pienitty.

Pakkasen panemaa.

Aatto-nalle änkeytyy hirren reikään.
Aikansa kuluksi.

Pyöräilijän pehvanlämmittäjä

 Tämä näyttää ihan Leningrad Cowboys- päähineeltä...

Talvella pyöräileminen on takapuolen
kannalta vilpoista puuhaa.
Olin aiemminkin ommellut opiskelijoille
polkupyöriin pehvanlämmittimet.
Polkupyörä kun on hyvinkin
yleinen kulkupeli heillä myös talvisin.
Yksi lämmittäjä varastettiin pojalta
viime talvena polkupyörän mukana Lappeenrannassa-,
tarkeneepa varaskin ajella..

 Nyt niitä on taas jokaisen opiskelijan käyttöön.

Tekoturkista ja huopaa.
Hätätilassa pepun lämmikkeenä voi käyttää
satulan päällä toki vaikka vanhaa pipoa,-
mutta pysyyhän muotoonommeltu
paremmin paikoillaan.

Ei palele peppua enää!

Aukusti

Aukusti- nalle on nyt valmis. Heihei!!
Se oli pitkään "vaiheessa", eli valmistumassa.
Pikkuhiljaa...

Nimensä se sai miehen ukin mukaan.
Sukujuhlissa tuli puhetta edellisestä sukupolvesta.
Muistin, että Aukusti- niminen nalle
on vielä tekemättä.
Vanhat nimet ovat kauniita.

Talven nalle.

Pakkasta päivälläkin -20.
Yöllä vähän enemmän.

Mitähän Aukusti tuumailee?
Se aikoo varmaankin kantaa halkoja
ja laittaa tuvan uunin lämpiämään.
Sitten se istuu uunin vierellä,
katselee pakkaspäivän aurinkoa
ja miettii tulevaa kevättä, kesää...

Säveliä ja syntymäpäiviä

Eevert jatkaa tutustumistaan talon tavoille.
Se on jo tottunut pianonsoittajiin.
Musikaalinen nalle.
Haluaa osallistua soittamiseen!

Eilen oli apen 85-vuotisjuhlat.
Pöydän koristelut sopivat hienosti
musiikkimiehen juhliin.
Kunnioitettava ikä. Paljon onnea!

 Monia vuosia, armorikkaita vuosia!

Viikonloppuna sain tutustua tämmöiseen karvaturriin.

Haisuli osallistuu kirjanpitotöihin.