Talven taikaa

Pakkasista on saatu nauttia nyt tammikuulla.
Sehän on vain asennekysymys.
Se pakkanen.
Ja pukeutumiskysymys ulos lähtiessä.
Kylliksi lämmintä vaatetta päälle, se on siinä.
Meidän pitää noutaa aamun lehti, KARJALAINEN,
vajaan kilometrin päästä maantien varresta.
Se on siellä viimeistään kuuden maissa.
Miulle ei pakkanen ole ollut esteenä
lehden hakemiselle koskaan.
(Täytyy kyllä myöntää, että silloin korpeaa
aika tavalla, jos lehti ei olekaan vielä tullut...)
Miun aamu kun ei käynnisty ilman päivän lehteä,
kahvin ja ruisleivän kera.
Jos polkupyöräily tuntuu pakkasessa jäykältä,
käytän jalkojani.
Auton kanssa on heikompaa.
Totta se käynnistyy silloin, kun se on ollut
lämmityksessä.
Torstai-iltana palattuani Helsingistä iltajunalla,
ja auto oli seisonut päivän rautatieasemalla
27 asteen pakkasessa-,
sain houkutella käynnistymään useamman kerran.
Kyllä se lopulta suostui lähtemään kotia kohti.
Eikä pakkaset ole vielä yltäneet
tänä talvena edes -30 asteeseen.
Niitä odotellessa...

Lumen puutteen huomaa vanhan hirsirakenteisen
talon lämmittämisessä.
Vaikka kuinka joka päivä lämmitimme uuneja,
tuntui vain kylmä hiukan hohkaavan.
Lumen vähyyden takia talon kivijalka
on lumeamatta.
Siinä syy.
Sanokoot mitä hyvänsä, ettei muka saisi lumeta
talon seinustoja kosteusvaurioiden pelossa.
Ja pah, sanon mie.
AINA on lumettu.
Ja ei ole kosteusongelmia tullut.
Pakkaslumi. Paras lämpöeriste.
Eikä maksa mitään.
Nyt lumeaminen olisi tosi hankalaa, kun sitä
on vain se 10 cm...
Sitä lunta odotellessa siis.

Sokerikuorrutettua seinää.

Joka päivä lenkille.
Siis se on ainakin tavoite, aikomus ja pyrkimys.
Ilmaista hyvinvointia mielelle ja keholle.
Pysyisi tämä vanheneva ja rapistuva
kroppa menossa mukana...

Omakuva...

Halo- ilmiö, mutta eihän se kuvassa näy...

Kyllä.
Se on aurinko.

Pojan puutyö ala-asteen ajalta.
Tuulessa se räpättää vielä.

 Lentokiellossa?

Valkoinen.
Ja harmaa.
Auringonkukka ilman aurinkoa.

 Vain muisto kesästä.

Luomapuut.
Ovat olleet aitan seinällä aina.
Aitan nimi on "liha-aitta".
Siellä on vieläkin valtava koivuinen pölkky,
jonka päällä lihoja on kirveellä pienitty.

Pakkasen panemaa.

Aatto-nalle änkeytyy hirren reikään.
Aikansa kuluksi.