keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mikael- nalle silmäklinikalla


Sain vieraaksi valmistamani Mikaelin.
Mikaelilla on ikää jo liki kolmetoista vuotta!
Se saapui nallen takuuhoitoon.
Mikaelin toinen silmä oli haljennut vain puolikkaaksi.
Olihan sillä meillä hoitajia heti alkuun, miun lisäkseni!
(Jälleennäkeminen Mikaelin kanssa aiheutti miussa
semmoisen nalle- hellyyskohtauksen,
jolloin kuopus aikoo aina tilata miulle auton...)

Mikaelin uusia kavereita; Konsta, Verneri, Finnian, Knuuti ja Muisto.

Mikael on saanut hienot kuteet ylleen! Hellää hoitoa...
Aiemmin ei ole tullut tekemääni nallea korjaukseen
silmävamman vuoksi.
Muutamaa nallea olen korjannut koiran tekosien jäljiltä.
Nallet ja koirat on pidettävä erillään,
muuten on nalle aina se, joka häviää ottelun!!

Näin oli käynyt:
Vain puolikas silmä jäljellä.
Lasisilmät ovat käsin valmistettuja.
Niissä on rautalankalenkki, taikka rautalanka,
joka taivutetaan lenkiksi; ja moninkertaisen langan
avulla silmä kiinnitetään paikoilleen pään läpi.
Yhden kerran silmää kiinnittäessäni
se on haljennut kahteen osaan.
Mikaelin silmään on voinut jäädä jokin jännite,
joka on sitten halkaissut silmän.
Eipä hätiä mitiä, vaihdetaan uudet silmät.
Omistajan toiveen mukaan aivan samanlaiset
rusehtavat silmät.

Veitikkainen  Mikael virnistää vaillinnaisella silmällään!
Hymy on säilynyt leveänä!
Se hymy valloitti aikoinaan tulevan omistajan sydämen...

 Silmätön surkea hetken aikaa...

Uudet silmät ja Mikael näkee jälleen hyvin!
Kohti uusia seikkailuja...

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Riihen vanhukset.

Vanhat nallet ovat viettäneet tätä sateista kesää riihessä.
Eivät tunnu valittavan oloaan.
Mitähän siellä silloin tapahtuukaan,
kun emme ole näkemässä.
Aina, kun menemme riihelle,
nallet ovat sen näköisiä, että tässä sitä vaan istutaan...

 Kesänallet riihessä.

 Jussi, Hilima ja Onni.

 Kalle, Otto ja Veerti.

Antti.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tahvo, Lieksasta, hyvää päivää!


Uusi nallevanhus ja Konsta Myllymökin rappusilla.

Vietimme käly- ystävien kanssa pari mukavaa päivää
ja yötä yhdessä meillä ja reissaten pitkin
Pohjois-Karjalaa.
Lieksasta seuraani etsiytyi monien vaiheiden jälkeen
vanha. ihana nalle.
Kui hää silviisii miul päätyikin!?
Kuljettaako kohtalo nallea vai minua -
vaiko molempia?
Se oli onnen päivä - meille molemmille!!
Oli siinä käly- ystävillä taas ihmettelemistä!
Mutta heidän seurassaan löysin aikoinaan sen
ihan ensimmäisen vanhan nalleni, Kallen,
Fiskarsin kirpputorilta.
Kyllä hyö ovat jo nähneet, minkä kohtauksen
nallen löytyminen miussa saa aikaan...


Nalle pääsi meidän kanssa heti metsään.
Mutta eihän se vielä ollut edes poistunut
kotitanhuviltaan Lieksasta!


Konsta sai olla jälleen opastamassa ja kertoilemassa
nalle- elämästä uudelle ystävälle.


Nyt jo kotona Liperissä.
Nalle sai nimekseen Tahvo, isoukin kaima.

Konsta, Onni-Pekka ja Tahvo.

Reissut on reissuttu tältä erää.
Asettaudutaan kotitantereille välillä!


Käly osti rääkkyläläisen tekijän nallen,
se sai nimekseen Onni-Pekka.
Olipa tämä nyt oikea nalle- loma!


Pikkuiset vanhukset Raasu ja Taavi mahtuvat
oikein hyvin Tahvon syliin.
Tervetuloa kotiin!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Heinänteko heinäkuussa

Muutama heinäseiväs pellon pientareella.
Se on heinäkuu.

Kuivahtaneita heiniä seipäille nostellessani
muistelin lempirunoilijani Eeva Heilalan runoa...

. . .

"niin kauan kannattaa maata viljellä
kun jaksaa vasikkaa rakastaa,
heinistä kukan hämmentää."
. . .
(Eeva Heilala/ Hyvä on maa, Tammi, 1976)










sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Piipahdus Leppävirralla

Siellä ui härkälintu- pari.
Ääni ei ole ihan niitä kauneimpia!

Konsta tapasi vanhat ystävät.

Yö aikaa päivittää ystävän kanssa elämät kohdilleen.
Tästä on taas hyvä jatkaa.

Kesän ensimmäiset.

 Eteläisessä niemennokassa yksi auringon odottaja.

 Souturetki järvelle.

Se kaunis savolainen kaksin soudettava.

 Luoto kuin krokotiili.

Nallen rohkeudellaan Konsta nalletti pienen luodon.

 Vesityötä.

Ulpukka ja lumpukka, järven omat kukat.

Kaksi onnellista lasta auringon...

Yksi riittää.
Kauneutta, iloa.

Ihan kuin Konsta haaveilisi?
Kenelle kukan antaisin...

 Lepo.
 Pieni säie aurinkoa siis...

 Yhden männyn varjon verran.

Alkavat kypsyä, mustikat.