Norjan tunnelmia

Reissu Norjaan, Lofoottien lähelle, pohjoispuolelle,
Stø- kylään,  onnistui hyvin,
- tosin lähtökankeuksien jälkeen.
Autoon tuli yllättäen matkakuume kymmenen kilometrin
ajon jälkeen ja niinpä piti palata vaihtamaan toinen auto.
Se oli pienempi ja jouduimme karsimaan tavaroita.
Kaikki tarpeellinen mahtui kuitenkin kyytiin.
Takapenkkiläiset istuivat kuin sillit suolassa
ja muutenkin auto oli kattoa myöten täynnä.
Ainut tyhjä tila oli kuljettajan jaloissa...

Menomatkalla oli kolme kuljettajaa,
ja vaihdoimme välillä kaasujalkaa.
Kaikista meistä kuoriutui pieniä räikkösiä...
Palatessa ajoin vain mie, mutta yövyimme matkalla.
Yhteen putkeen ei millään takalisto jaksa istua
liki 1300 kilometrin matkaa.

Kun ensimmäiset lumihuippuiset vuoret Ruotsin puolella
tulivat näkyviin, autolastillinen naisia
kiljui riemusta ja maisemia piti kuvailla.
Petriina, Norjan käynyt, rauhoitteli,
että tämä on vasta alkua...

Stø

Stø on pieni kalastajakylä siellä kaukana,
majakkasaari Andan luonnonsuojelualueen vieressä.
Stø kuuluu Vesterålenin alueeseen.
Kylässä asuu noin 130 ihmistä.
Kalatehtaita on useita ja ne työllistävät paikallisia hyvin.

 Kylässä toimii valassafareja järjestävä
pieni perheyritys, Arctic Whale Tours.
Siellä liperiläissyntyiset nuoret naiset ovat töissä koko kesän.
Tytär keikkuu oppaana Jacquelyne- laivassa.

Valassafarilla voidaan nähdä kaskelotteja,
joskus myös miekkavalaita, lahtivalaita, pallopäävalaita
ja valkokuvedelfiinejä.
Kirjohylkeet loikoilevat usein Anden saaren luodoilla.
Syksyllä taas saapuvat ryhävalaat laulamaan...

Merikotkat, lunnit, etelänkiislat, riskilät,
myrskylinnut, suulat ja merikihut viihtyvät alueella.

Tytär on aivan innoissaan paikasta ja työstä siellä.
Paikan nähtyäni en ihmettele sitä yhtään.
Sanoin, että hänellä täytyy olla jonkun muinaisen
merimiehen geeni, muuten ei pystyisi nauttimaan
merestä, niinkuin hän nauttii...

Miulle, jalat mullassa ja metsässä olevalle;
meri on ihan vieras ja pelottavakin elementti.
Tytär sanoi, että jos suomalaiselle metsä on se tärkein,
niin norjalaiselle se on meri.

Ja ne vuoret.
Ja maisemat!
Voihyvääpäivää!
Saada nähdä se kaikki, siinäpä oli ihmettelemistä
jokaiselle hetkelle.
Niin mykistävää.
Niin kaunista.
Niin valtavaa.
Käsittämätöntä!
Mie en muita ulkomaita kaipaa.
Se on Norja, jos pitää jonnekin matkustaa...
Ja olenhan pienesti luvannut noutaa elokuun lopussa
työläiset sieltä poiskin!
Elleivät jo jämähdä tällä kesätyömatkalla ja jää sinne...

Kotona jälleen!!!

Terveisiä Norjasta!
Väsynyt, mutta onnellinen.
Henki kulkee jo tasaisesti.
Palaan reissuun, kunhan ehdin.

Nokka kohti Norjaa!

Kaikki kukkii!
Luonto on pari, kolme viikkoa etuajassa totutusta, entisestä.
Mitä tästä seuraa loppukesälle?
Loppuuko kukat...
Jatkuuko kesä?

Ja met lähemmä nyt kohti Norjaa.
Matkaa perille 1251 km.
Tytär ja ystävänsä saavat kyydin työmailleen
ja myö kuopuksen kanssa pääsemme kokemaan
pohjoisen Norjan.
Lopultakin!

Tähän mennessä pohjoisin paikka, jossa olen käynyt,
on Rovaniemi!
(Sehän on melkein keskistä Suomea...)

Itikat ilmestyivät juuri sopivasti tänne,
pohjoisessa niitä ei ehkä ole.
Eli nautimme siellä kesästä...

Heippa!

Mun sydämeni tänne jää...

Oi, kun saan sitten taas palata takaisin
kuusikkoon ja metsään...
Sitä odotellessa;
oikein ihanaa toukokuun loppua!

Vilmer, nalle nappisilmäinen

Heippa! Mie olen Vilmer.

Vanilla, Charles, Blueberry, Vanamo, Vilmer ja Lennard.

Vilmer valmistui nallekurssin aikoihin,
siksi tämä kurssilaisten nallejen potretti.

Vihertyvä luonto, eikä nalle ole yksin!

Kainaloinen. Syliin sopiva. Syliä etsivä.

Hyvä kännykkäteline, sanoi kuopus!
Ettei vain nallen käpälät puudu,
jos puhelin joutaa pitkäänkin olemaan levossa...

 Sinnehän se kuusen alle haluilee tämäkin nalle!

Kuusessa uudet vuosikasvaimet ja uusi nalle oksan alla.
Nallen silmistä heijastuvat kuuset!

Talonpojan päivä

Ja Konstan nimipäivä!
Onnea!
Ja sopivasti hunajaa, - ettei rinnuksille valu!
Tuskin sitä hunajaa palokärjen jäljiltä löytyy...

Tänään vietetään kansainvälistä talonpojan päivää.
Hyvää päivää kaikille!
Tähän sopinee sanonta, joka on niin totta:
Maailmassa ei ole niin suurta herraa,
ettei hän saisi leipäänsä talonpojan kädestä.

Kevät on ollut kuiva ja kylvötyöt on saatu tehdyksi.
Vettä satelee nyt lauantaiaamuna hiljalleen.
Luonto ja kylvetyt pellot kiittävät.
Toivotaan sopivasti lämmintä ja kosteutta kesän kasvulle.

Tässäpä olen mie ite ja nimikkolehmäni Leketti.
Kuvan alla teksti "Kaksi Lekettiä"...
Lehmärotu vielä silloin, 60- luvulla,
hyvinkin yleinen Itäsuomalainen.
Niin kaunis on tuo eläin!
Ja hymyileehän tuo tyttökin...

Eipä liene tuolloin ollut ajatustakaan,
että tyttö vuonna 2016 viljelee samoilla pelloilla,
äitinsä synnyinmailla...
Juuret syvällä mullassa.
Ilman lehmiä tosin.
Muistan kyllä kyselleeni isältä ohjeita
hevosen valjastamiseen, että osaan sitten isona.
No eipä ole enää hevostakaan.

Mutta talonpojan päivä on.

Metsäiset nallekortit

Olen saanut uutukaiset, metsäiset nallekortit painosta.
Tuumasin kortteja hakiessani, että
onpas yksitoikkoisia kuvia!!
Nalle metsässä.

Käsityöyhdistys Lipin myymälän kesäteemana
on METSÄ ja kaikki siihen liittyvä.
Tulevana viikonloppuna pidämme myymälässä
siivous-, järjestämis- ja uudistamistalkoot.
Metsä tulee sinne sisälle ja näkyy koko kesän ajan.

No, metsäsiä nallekortteja miulla on ollut aiemminkin,
mutta nyt sitten ihan uusia sellaisia.
Lähellä sydäntä.
Miulle rakkaissa maisemissa.
Konsta ja metsä.

Oli meillä tyttären kanssa hauskaa
kuvatessani näitä otoksia.
Välillä kuvausassistenttikin teki kuperkeikan
ja röhnötimme päällekkäin pitkin mättäitä...

Olen aivan harrastelija kuvaamisessa,
- se näkyy ja saakin näkyä.
Toivottavasti tunnelma välittyy ja rakkauteni metsään
sekä nalleen!

Anna minä vien sinut metsään,
hengittämään sitä voimaa,
minkä vain metsä antaa.
Siellä on kaikki hyvin.
Jaksamisen eväät jokaiselle päivälle.
Tänään ja huomenna.

Anna metsän puhua.
Kuule sen viisaus ja voima.
Konstallakin taitaa olla asiaa...
Puhujapönttökin ihan kohillaan!

Yhdessä tällä polulla.
Elämässä eteenpäin.
Jaksamisen eväät repussa.

Sylin täydeltä nalleja!

Viikonlopun nalle-kurssi on onnellisesti takana.
Kaksi nalleihin hurahtanutta ahersi kahden päivän ajan nallea.
Työstähän se käy!
Tästä se lähtee nallen teko: alusta.

Ensikertalaiselle nallenteko oli yhtä suurta ihmettä.
"Nyt arvostan näitä nalleja vieläkin enemmän!"

Tässä tulossa toisen tekijän neljäs nalle.

Ja voi, kun hän lainasi nukelta lämpöisen myssyn päähänsä;
pitäähän keskosella on myssy päässä, ettei palele...

Nämä ovat valmistuneet Louhi-Nallen tallin
nallekurssilla: Vasemmalta Blueberry, Charles ja oikealla Vanilla.
Miun tekemä Lennard toinen oikealta.
Lennard oli saanut tartutettua nallekuumeen ensikertalaiseen...
Se ei olekaan ihan viaton kuume;
se kasvaa ja kasvaa ja siitä ei pääse eroon muuten kuin
-  nallella!!
Lennard unohtui omistajaltaan yöksi Nalle-talliin.
Hilikulla, ettei hänen pitänyt tulla hakemaan sitä kotiin,
kun niin oli ollut nallea ikävä!

Aurinkoa ja tuulta Nalle-tallin seinustalla.
Ulkoilma tekee gutaa niin nalleille kuin myös tekijöille.
Oli lämmintä ja pystyimme osan päivästä
tekemään nalleja ulkosalla.

Hellää valmistumista ja täyttämistä...

Pieni ja suloinen Vanamo.
Mie olen valmis!
Tekijä ei halunnut ommella Vanamolle
lainkaan kynsiä, vai-mitä-ne-nyt-onkaan...
Kun Vanamo on niin vauva-nalle,
niin ei sillä ole vielä kynsiä...
Eikä nalle vieläkään meinaa luopua keskosmyssystään,
vaikka korvatkinn ovat jo apikoillaan!
Emo joutuu neulomaan sille oman myssyn...

Aurinko on jo kiertänyt tallin taakse;
ja nyt on tämä nalleperhe kasvanut pienellä Vanamolla.

Oi ja voi sentään...
Sylin täydeltä nalleja!!
(Tuskin se jää vielä tähän...)

Ensikertalaisella  oli valmistumassa isohko nalle
ja se saatiinkin hyvälle alulle.
Lennard saa oman kaverin!
Tästä se nalle valmistuu.
Aika hyvänä kiitoksena otan huudahduksen:
"Tämä on kyllä ihanin kurssi, jossa olen koskaan ollut!"
Tämmöistä se on tämä nalle-elämä.

Ystäviä ja koiraystäviä

Ystävä,melkein miun ottolapsi;
kävi tervehtimässä meitä Kiara mukanaan.
Kuopus oli ihan sulaa vahaa koira sylissään...
Kotonaan Kiara ei saa tulla omistajansa syliin,
mutta käyttää hyväkseen kaikki hetket
kylässä tai mummolassa käydessään!
Olipa se piristävä ja ilahduttava ilta.
Kun elämä se vain jatkuu ja aurinkokin pilkistää...

Metsän sylissä

"Vihreydessä metsikön
tahdon levähtää.
Metsä jaksaa kuunnella,
metsä ymmärtää.

Matalalle kumarrun,
viereen sammaleen,
alle kuusen tuuhean,
oksan katveeseen.

Alemmaksi pääse en.
Metsän syliin jään.
Väsyneenä painan nyt
sammaleelle pään.

Kuusen lauluun nukahdan.
Tunnen tuoksun sen.
Saavun maahan kauneimpaan,
metsään lapsuuden."

Anna-Nari Kaskinen,
(Anna-Mari Kaskinen - Hannu Hautala/ Metsän sylissä,
Kirjapaja)