Se on Tuittu

Pörröinen nallen tuulahdus.
Siitä tuli kuin tulikin Tuittu!

Jo löytyi metsän reunasta kukkia.

"Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki.
Ja nimenkin hän tarkkaan tavasi.
Ah, posken punaruusut häntä puki
ja Nyytille hän sylin avasi ja kuiskas:
Unohda jo mennyt kamaluus
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
On meri jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä.
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme,
emme koskaan enää pelkää."

(Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?)

Siinä se nyt odottaa.
Omaa Nyytiä.

Tuo Tove Janssonin kirja Kuka lohduttaisi Nyytiä
on NIIN IHANA...
En muista, kuka on säveltänyt koko kirjan tekstin,
mutta joskus 80- luvulla se ilmestyi
ja taisin omistaa levynkin.
Sen verran sitä kuuntelin, että voin esittää laulaen
koko tarinan!
(Kukaan jaksa kuunnella...)

Kokoeroja nalleissa;
Tuittu on suunnilleen Wilmerin jalan mittainen!