Norjan tunnelmia

Reissu Norjaan, Lofoottien lähelle, pohjoispuolelle,
Stø- kylään,  onnistui hyvin,
- tosin lähtökankeuksien jälkeen.
Autoon tuli yllättäen matkakuume kymmenen kilometrin
ajon jälkeen ja niinpä piti palata vaihtamaan toinen auto.
Se oli pienempi ja jouduimme karsimaan tavaroita.
Kaikki tarpeellinen mahtui kuitenkin kyytiin.
Takapenkkiläiset istuivat kuin sillit suolassa
ja muutenkin auto oli kattoa myöten täynnä.
Ainut tyhjä tila oli kuljettajan jaloissa...

Menomatkalla oli kolme kuljettajaa,
ja vaihdoimme välillä kaasujalkaa.
Kaikista meistä kuoriutui pieniä räikkösiä...
Palatessa ajoin vain mie, mutta yövyimme matkalla.
Yhteen putkeen ei millään takalisto jaksa istua
liki 1300 kilometrin matkaa.

Kun ensimmäiset lumihuippuiset vuoret Ruotsin puolella
tulivat näkyviin, autolastillinen naisia
kiljui riemusta ja maisemia piti kuvailla.
Petriina, Norjan käynyt, rauhoitteli,
että tämä on vasta alkua...

Stø

Stø on pieni kalastajakylä siellä kaukana,
majakkasaari Andan luonnonsuojelualueen vieressä.
Stø kuuluu Vesterålenin alueeseen.
Kylässä asuu noin 130 ihmistä.
Kalatehtaita on useita ja ne työllistävät paikallisia hyvin.

 Kylässä toimii valassafareja järjestävä
pieni perheyritys, Arctic Whale Tours.
Siellä liperiläissyntyiset nuoret naiset ovat töissä koko kesän.
Tytär keikkuu oppaana Jacquelyne- laivassa.

Valassafarilla voidaan nähdä kaskelotteja,
joskus myös miekkavalaita, lahtivalaita, pallopäävalaita
ja valkokuvedelfiinejä.
Kirjohylkeet loikoilevat usein Anden saaren luodoilla.
Syksyllä taas saapuvat ryhävalaat laulamaan...

Merikotkat, lunnit, etelänkiislat, riskilät,
myrskylinnut, suulat ja merikihut viihtyvät alueella.

Tytär on aivan innoissaan paikasta ja työstä siellä.
Paikan nähtyäni en ihmettele sitä yhtään.
Sanoin, että hänellä täytyy olla jonkun muinaisen
merimiehen geeni, muuten ei pystyisi nauttimaan
merestä, niinkuin hän nauttii...

Miulle, jalat mullassa ja metsässä olevalle;
meri on ihan vieras ja pelottavakin elementti.
Tytär sanoi, että jos suomalaiselle metsä on se tärkein,
niin norjalaiselle se on meri.

Ja ne vuoret.
Ja maisemat!
Voihyvääpäivää!
Saada nähdä se kaikki, siinäpä oli ihmettelemistä
jokaiselle hetkelle.
Niin mykistävää.
Niin kaunista.
Niin valtavaa.
Käsittämätöntä!
Mie en muita ulkomaita kaipaa.
Se on Norja, jos pitää jonnekin matkustaa...
Ja olenhan pienesti luvannut noutaa elokuun lopussa
työläiset sieltä poiskin!
Elleivät jo jämähdä tällä kesätyömatkalla ja jää sinne...