torstai 7. heinäkuuta 2016

Tiiti; kesäkuun viimeinen nalle

Vielä ehti kesäkuulle valmistua yksi nalle.
Se olikin ihan vain nimeä vailla.
Tiiti.
Nimensä näköinen.
Tässä juuri ennen nenälleen kaatumista...

Aurinko loisti kilpaa uuden ja iloisen nallen kanssa.

Mansikkasärkkä.
Tiiti nauttii heti kesän parhaasta annista...

Ketoneilikat, nuo herkimmät kaunokaisetkin
jo kukassa.

Kuka saa mansikat?

Paksukarvainen nalle.

Tuntuu, että kaikki tekemäni nallet ovat samannäköisiä.
Ovatko?
Tässä viimeisimmät;
Steffan, Sammu, Tiiti, Kaneli ja Niikko.
On niissä yhdennäköisyyttä.
Se on se kädenjälki...

4 kommenttia:

  1. Ja Tiitin nenä kuono vai mikä se nyt on näyttää ihan sydämeltä...on heissä yhdennäköisyyttäkin, serkuksissa...

    VastaaPoista
  2. Niinpä näyttääkin! Kun karvat valuu kirsun päälle... Antaahan serkusten olla; yhdennäköisiä!

    VastaaPoista
  3. Hei ja terveisiä! Olen yrittänyt laittaa kommentteja, mutta ei onnistu.. Katsotaan saanko nyt näkyviin. Ensin, aivan ihania kuvia, juttuja ja upeita uusia nalleja. Konsta on niin komea kaveri ja edelleen ihailen hänen valokuvauksellisuutta! Kivoja juttuja, näitä aina luemme.. Hermanni voi mainiosti. Poikkesimme mekin Norjaan, kävimme Nordkapissa ja huh sitä kauneutta..
    Terveisiä ja hyvää heinäkuun jatkoa toivoo Susanna ja Hermanni

    VastaaPoista
  4. Kiitos Susanna kannustuksesta ja kauniista sanoistasi! (Mikäs tässä tekniikassa välillä jurraa...) Oi, ihanaa, kävitte Norjassa ja Hermanni pääsi myös, WAU!! Täällä sitä vain nallenkarvat pöllyää, miten liekin tämä kesä nyt näin nallerikas! Kaunista heinäkuuta teille ja terveisiä! P.

    VastaaPoista