Taas tuli nalle; se on Kaneli

Tervehdys,
mie olen Kaneli!
Kuka sie olet?

 Tämä nalle halusi nimekseen Kaneli.
Jo vain se sille sopii.
Tässä nallessa on kahta,
liki saman sävyistä ruskeaa mohairia.

Jostain syystä, tai juuri siitä syystä,
jota en voi,
pysty,
kykene,
enkä halua selittää;
Kanelista tuli tämmöinen hiukan
vakavahenkisen oloinen nalle.

Ei se huono piirre nallelle olekaan!
Eipähän rimahtele ihan herkästi...

Toinen käsikin on pikkuisen ylempänä toista,
mutta eipä se nallen menoa haittaa.
Tämä nalle haluaa olla juuri tämmöinen.
Näine ominaisuuksineen ehjä ja aito ja kokonainen.
Ja onnellinen saamastaan persoonasta.
Herkkä nappisilmä.
Hyvä kuuntelija.

Ja ne kukat!
Ne vetävät nalleja puoleensa...
- - -
Näitä nalleja on nyt valmistunut ihmeen paljon
- ottaen huomioon, että on kesä.
Vaikka en pakerra täysiä päiviä Nalle-tallissa,
niin jälkeä syntyy, kun valmiiksi ommeltuja nalleja
odottaa yhä matkalaukullinen...
Pikkuhiljaa täyttelen nallen osia
ja siitä ne joku kaunis (=sateinen?) päivä valmistuu.

Nallenteko on semmoista ajatustyötä.
Siis sillä tavalla, että ajatukset saavat
vapaasti vaellella samalla, kun kädet tekevät nallea.
Nallen tekemistä.
(Kuulostaa ihan hassulta!)

Ja ne vapaat ajatukset ;
niin?
Ne vaeltelevat paljolti yhä siellä Norjassa,
niissä maisemissa...
Norja jätti niin ison jäljen sydämeen,
ettei se taida sieltä hävitäkään.

Ja ajatukset kulkevat myös
tässä päivässä, täällä kotona.
Nallenteko on hyvää terapiaa myös tälle ajalle,
tässä tyhjentyvässä talossa.
Oikeita terapia-nalleja siis syntyy tänä kesänä!
Toivottavasti nallet jatkavat sitä samaa,
hyvää terapointia myös tulevassa elämässään...
Sehän se taitaa olla se nallen tärkein tehtävä!