Ei se yllättänyt!

Virallinen ensilumi Liperissä 29.10.
Villiomenapuun omenat heiluivat lumiviitassaan.

Pudotanko?

Lumen suojassa!

Maanantaiaamun lumisade; lunta maassa viitisen senttiä.
Kuopuksen illalla tekemä, talven ensimmäinen lumiUKKO värjöttelee pihamaalla.

Mukavaa viikkoa kaikille, pitäkää itsenne lämpimänä!

Kansainvälinen Nallepäivä 27.10.

Hyvää, kaunista ja nallehalauksilla lämmitettyä
Kansainvälistä Nallepäivää kaikille!

Hossan kansallispuisto; Värikallion kaarros

Polkubaanaa.
Tasaista ja myös nousua, laskua ja portaita.

Naavainen satumetsä lumosi.
Teki mieli heittäytyä kuusen alle makaamaan...

Auroran oli ihan pakko päästä sammalelle köllöttelemään!

Konstakin...

Luonnon oma värikalliomaalaus!

Värikalliossa on maalauksia noin kymmenen metrin matkalla.
Mykistävää.
Aiemmin maalauksia on päässyt katselemaan vain veneestä käsin tai jään päältä.
Hossan kansallispuiston valmistuttua on rakennettu komea ponttoonisilta,
jota pitkin nykyajan ihminen pääsee ottamaan vastaan kuvaterveisiä!

Konsta etsi maalauksista karhun kuvan.
Kuvakartan perusteella se löytyikin!

 Ajatella, maalaukset ovat jostain 4000 vuoden takaa!
Nämä kalliomaalaukset ovat löytyneet vasta vuonna 1977, hiihtoretkeläisten toimesta.
Mikä sanoma näillä kuvilla on ollut?
Siinäpä terveisiä tähän päivään...
Vaikkapa, että elä sie immeinen hötkyile!
Pysähdy juuri tähän hetkeen, sillä kohta sitä ei enää ole!
 

Juluma Ölökky, eli Ölökyn ähkäsy

Olin kuullut, että Hossan polut ovat pelkkää nousua ja laskua.
No Ölökyn ähkäsyn lenkki täytti ne toiveet!

Miulla oli mielessä tädin marjareissu vuosikymmeniä sitten,
kun olivat suurin toivein lähteneet Julman Ölkyn maisemiin lakkaan.
Saalis oli ollut muutama lakka ja vähän mustikoita.
Täti keitti puolukkamehupohjaisen sopan, johon nakkasi sekaan Julman Ölkyn marjat.
Sen jälkeen sopalla oli nimi: Juluma Ölökky!
Sitä keitellään meilläkin silloin tällöin ja on se hyvää!

Ken tästä portista käy...
Aurora-nalle pääsi mukaan Ölökyn ähkäsylle;
se sai piilotella takin taskussa, suojassa räntäsateelta.
Konsta jäi harmittelemaan märkää keliä auton penkille...

Satumetsää!
Menninkäisiä ja maahisia jokaisen kuusen oksilla...

Vai oliko se sittenkin Aurora?

Polulla piti muistaa katsoa jalkoihinsa!

Julma Ölkky, kanjonin seinämät kohoaa 50 metrin korkeuteen
ja alla on tummanpuhuvaa vettä saman verran...
Heikompipäistä hirvittää!

Välillä pitkin liukkaita pitkospuita.

Taivaan täydeltä rätei ja lumpui!
Olihan se toisaalta satumaisen kaunista!

Hyvä hengittää...

Riippusillan näkymä.
Puolimatkassa.

Jokaisessa pisarassa oma kauneus ja maisema...

Tänne haluan uudelleen; vaikkapa aurinkoisena päivänä!

Muisteloita Kokalmuksen kierrokselta

 Hossan kansallispuisto pitää sisällään hyvin erilaisia patikointireittejä.
Kokalmuksen kierroksen 14 km reitti kulki pääosin mäntykankailla ja kierteli
vesistöjen ympärillä.
Helppokulkuinen reitti; polut sekä pitkospuut olivat hyvässä kunnossa.

 Konsta kerkesi monenmoisiin paikkoihin...

Tyyntä.
Pilvistä.
Kaunista.

Porotallin uusi pärekatto loisti keltaisena.

 Terveiset porolta!

Kaislojen kertomaa.

Porotallit on rakennettu poroille suojaksi pahinta sääskiaikaa varten.

 Mänty katsoo syvyyksiin.

 Pitkin pitkospuita.

 Porojen keruuaitaus.
Ken tästä portista käy...

En mie ihan jokaista keloa kuvannut, mutta melkein!

Mustanpuhuvaa kauneutta ihailemassa.
Metsän hiljaisuutta ja rauhaa. Sitä siellä oli.
Ajatuksille löytyi hyvin tilaa ja mahdollisuuksia.
Patikoijia ei ollut liikkeellä enää kovinkaan paljon.

 Pikku-Hossa, mökki pienessä niemessä; vanhojen mäntyjen suojassa.
Oli mukava palata vaellukselta mökin suojaan, lämmittää sauna
ja käydä pulahtamassa kylmässä vedessä.
Kun tytär kysyi minua mukaan metsäreissulle, oli helppoa vastata myöntävästi.
Yksi vaatimus miulla vain oli; telttaan en enää taivu!
Näillä vuosirenkailla ja lämpöasteilla!
Hiirulaiset vähän rapistelivat mökissä, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin!
Varmasti vielä palataan Hossan maisemiin joskus tulevaisuudessa.

Hossa suoritettu!

 Sunnuntaina Kokalmuksen kierros, 14 km.

Maanantain Ölökyn ähkäsy, 10 km räntäsateessa...
Konsta ei päässyt mukaan, kun sille ei ollut sadesuojaa.
Aurora kulki taskussa.

Melkein ensilumi!

Lähtöpäivänä, tiistaina vielä Värikallion kaarros 8 km.

Mahtava reissu, komeat maisemat.
Nyt viikko jatkuu edunvalvontatehtävissä.
Patikointikuvia lisää myöhemmin!

Aurinkoa odotellen...

Tyynelän Tonttulassa

Viljami-tonttu katselee bussin ikkunasta synnyinseutujaan. Se pääsi matkalle mukaan tuvan orren päältä.

Syksyn pikainen retki Pietarsaareen, Luotoon ja Tyynelän Tonttulaan.
Naisvoimaa!
Pieni ja sopiva porukka matkasi väljästi bussissa.
Länsirannikollehan ei niin vain pikaisesti pyörähdetä,
sinne on täältä itärajalta rapiat 400 km matkaa!
Mutta neuloen ja rupatellen matka sujui kuin huomaamatta.
Yövyimme Pietarsaaren Kaupunginhotellissa.
Herätimme murteellamme ansaittua huomiota ja meiltä kysyttiin useammassakin paikassa:
Mistä te olette tulleet...

 Tonttumuori Eija Porkola tonttuineen Päätonttula- talossa.

 Moni tonttu saa uuden kodin Liperistä.
Paluumatkalla kyydissä oli melkein yhtä monta tonttua, kuin meitä naisia!
Jää nähtäväksi, lisääntyvätkö tontut.
Asia pohditutti kovasti naurun kera,
kun naapuruksille sattui sekä poika- että tyttötonttu...

Tonttulan ensimmäinen tonttu.

 Tämmöisiä suloisia.
No.
Näistä joko tykkää tai sitten ei.
Meillä pikkutontut seikkailevat tuvassa katon rajassa ympäri vuoden.
Kyllä joku kävijä tuumaa, että sinulla on joulutonttuja?
Johon tietysti korjaan, että talon haltijatonttuja ovat!

Nalleja lelumuseossa.
Paljon.
Sydäntä lämmittäviä!

Nalleja on kertynyt pikkuhiljaa; talteen, suojaan.

Näin tonttu muotoutuu makaamaan vaikka uunin päälle...

Tämä nalle pääsi minun hoitoon!
Annoin sille nimeksi Eetu.

Kotimatkalla.
Elmeri-tonttu päätyi sattumuksien kautta naapuriin.
Käyn Elmeriä siellä joskus tervehtimässä.
Kotoa mukaan lähtenyt Viljami kyselee Elmeriltä kuulumisia.
Ja Eetu on onnellinen saamastaan kohtalosta!
Voi sitä ilon ja riemun määrää naisjoukossa!
Käyntini Tyynelän Tonttujen luona oli toinen; ensimmäisestä käynnistä on jo viisi vuotta.
Kälyn kanssa tuumimme, että joskus tulemme taas!
Siellä kokee elämyksen 1700- luvun pihapiirissä.

Minulle napsahti jonkinmoinen lomaviikko.
Yönseudun ehdin olla kotona ja tänään lähden tyttären kanssa Hossaan patikoimaan.
Saa nähdä, pääsemmekö kokemaan jo ensilumen...