Juluma Ölökky, eli Ölökyn ähkäsy

Olin kuullut, että Hossan polut ovat pelkkää nousua ja laskua.
No Ölökyn ähkäsyn lenkki täytti ne toiveet!

Miulla oli mielessä tädin marjareissu vuosikymmeniä sitten,
kun olivat suurin toivein lähteneet Julman Ölkyn maisemiin lakkaan.
Saalis oli ollut muutama lakka ja vähän mustikoita.
Täti keitti puolukkamehupohjaisen sopan, johon nakkasi sekaan Julman Ölkyn marjat.
Sen jälkeen sopalla oli nimi: Juluma Ölökky!
Sitä keitellään meilläkin silloin tällöin ja on se hyvää!

Ken tästä portista käy...
Aurora-nalle pääsi mukaan Ölökyn ähkäsylle;
se sai piilotella takin taskussa, suojassa räntäsateelta.
Konsta jäi harmittelemaan märkää keliä auton penkille...

Satumetsää!
Menninkäisiä ja maahisia jokaisen kuusen oksilla...

Vai oliko se sittenkin Aurora?

Polulla piti muistaa katsoa jalkoihinsa!

Julma Ölkky, kanjonin seinämät kohoaa 50 metrin korkeuteen
ja alla on tummanpuhuvaa vettä saman verran...
Heikompipäistä hirvittää!

Välillä pitkin liukkaita pitkospuita.

Taivaan täydeltä rätei ja lumpui!
Olihan se toisaalta satumaisen kaunista!

Hyvä hengittää...

Riippusillan näkymä.
Puolimatkassa.

Jokaisessa pisarassa oma kauneus ja maisema...

Tänne haluan uudelleen; vaikkapa aurinkoisena päivänä!