Tyynelän Tonttulassa

Viljami-tonttu katselee bussin ikkunasta synnyinseutujaan. Se pääsi matkalle mukaan tuvan orren päältä.

Syksyn pikainen retki Pietarsaareen, Luotoon ja Tyynelän Tonttulaan.
Naisvoimaa!
Pieni ja sopiva porukka matkasi väljästi bussissa.
Länsirannikollehan ei niin vain pikaisesti pyörähdetä,
sinne on täältä itärajalta rapiat 400 km matkaa!
Mutta neuloen ja rupatellen matka sujui kuin huomaamatta.
Yövyimme Pietarsaaren Kaupunginhotellissa.
Herätimme murteellamme ansaittua huomiota ja meiltä kysyttiin useammassakin paikassa:
Mistä te olette tulleet...

 Tonttumuori Eija Porkola tonttuineen Päätonttula- talossa.

 Moni tonttu saa uuden kodin Liperistä.
Paluumatkalla kyydissä oli melkein yhtä monta tonttua, kuin meitä naisia!
Jää nähtäväksi, lisääntyvätkö tontut.
Asia pohditutti kovasti naurun kera,
kun naapuruksille sattui sekä poika- että tyttötonttu...

Tonttulan ensimmäinen tonttu.

 Tämmöisiä suloisia.
No.
Näistä joko tykkää tai sitten ei.
Meillä pikkutontut seikkailevat tuvassa katon rajassa ympäri vuoden.
Kyllä joku kävijä tuumaa, että sinulla on joulutonttuja?
Johon tietysti korjaan, että talon haltijatonttuja ovat!

Nalleja lelumuseossa.
Paljon.
Sydäntä lämmittäviä!

Nalleja on kertynyt pikkuhiljaa; talteen, suojaan.

Näin tonttu muotoutuu makaamaan vaikka uunin päälle...

Tämä nalle pääsi minun hoitoon!
Annoin sille nimeksi Eetu.

Kotimatkalla.
Elmeri-tonttu päätyi sattumuksien kautta naapuriin.
Käyn Elmeriä siellä joskus tervehtimässä.
Kotoa mukaan lähtenyt Viljami kyselee Elmeriltä kuulumisia.
Ja Eetu on onnellinen saamastaan kohtalosta!
Voi sitä ilon ja riemun määrää naisjoukossa!
Käyntini Tyynelän Tonttujen luona oli toinen; ensimmäisestä käynnistä on jo viisi vuotta.
Kälyn kanssa tuumimme, että joskus tulemme taas!
Siellä kokee elämyksen 1700- luvun pihapiirissä.

Minulle napsahti jonkinmoinen lomaviikko.
Yönseudun ehdin olla kotona ja tänään lähden tyttären kanssa Hossaan patikoimaan.
Saa nähdä, pääsemmekö kokemaan jo ensilumen...