Kynttilä on ilo silmälle ja mielelle vielä helmikuun pimeässä illassa.
Kattoremontin jäljiltä siivoilin ja järjestelin vinttejä.
Kyllähän sieltä aarteitakin vielä löytyi...
Öljylampun pullo esimerkiksi.
Ja ihana ruskea lasipurkki; mitäpä hänessä lie ollutkin.
Ja mitä varten sekin on laitettu "talteen"!? Tietysti mahdollista tarvetta varten.
Hyvin näyttävät mustikanvarvut työntävän jo silmuja!
jopa yli sadan vuoden ajalta.
Silmäkulma kostui, kun selasin äidin kirjelaatikkoa.
Hääkutsut, hääonnittelukortit vuodelta -56...
Ja meidän lasten kirjeitä äidille sairaalaan.
"Isä lähtee traktorilla käymään siellä sairaalassa niin kirjoitan tähän mukaan vähän
kuulumisia, kun isä sanoi, että ilahdut pienestäkin kirjeestä..."
Laitoin siskoille viestin, että keväällä tavatessamme saatte tekin itkeä.
Muistoja, muistoja.
Mennyttä ja elettyä elämää.
Siinäpä muistokynttilällä tehtävää.
Lämmöllä, rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti