Metsäkauris; tämän aamun ja päivän ihmetys

 Tänä aamuna ilmestyi yksinäinen metsäkauris ikkunan taakse lintujen ruokintapaikalle.
Unenrippeet hävisivät silmistä!

 Siinä se oli, muutaman metrin päässä ikkunasta, söi auringonkukansiemiä
ja kirsikkapuun oksia...

 Surullinen näky!
Metsäkauriin takapuoli oli revitty auki...
Oikein koski sitä katsoa...
Hyvin todennäköisesti ilveksen aikaansaannos.
Ilveskanta on runsastunut.
Samanaikaisesti metsäkauriit ovat vähentyneet - sinne ilveksen suuhun!
Uuden vuoden aikaan ystävät näkivät meille tullessaan keskellä peltoa
oikein hyvinvoivan ilveksen.
Viimeksi eilen näin tuoreet ilveksen jäljet lumikenkäillessäni.

Kauriin jälkiä olen nähnyt pitkin talvea,
mutta itse eläimen näin joskus loppusyksystä.
Tämä yksilö kierteli ja kaiveli metsän reunaan viemääni heinäkasaa.

 Pari vuotta sitten neljän metsäkauriin lauma kierteli pihamailla.
Nyt vain tämä yksinäinen.
Se oli kulkenut aivan portaitten edestä, ennen kun huomasin sen.

Luonnonlaki!
Toinen syö toisen...
Reippaasti tämä metsäkauris otti juoksuaskeleet tietä pitkin.
Mutta kuinka kauan se pystyy välttelemään ilveksen jahdin...

 Se tuli uudelleen ruokailemaan aamupäivällä.
Harmittaa, kun en älynnyt jo viedä perunaa odottamaan mahdollista uutta vierailua...

Kävi makaamaan!
Ja uinumaan...
Kokeekohan se, että se on turvassa talon lähellä...
Miun sydämeni!