Tämä puolentoista vaaksan mittainen karvaturilas on Huurre!
Hivenen vihertävä mohairturkki lämmittää pakkasessa ja viimassa.
Mikä lie, sirpiäisen pönttö löytynyt pyllyn alle,
kun valmistujaiskierrosta kuljetaan ulkona...
Kuivaa ja kylmää pakkaslunta tassujen alla!
Hei, minä haluan jo lämpimän uunin kylkeen...
Hassua!
Se täydellinen ja viaton (siis ilman vikoja) nalle vain odottaa!
Tälläkin Huurre-nallella on kirsu vähän vinossa!
Vai niiskaiseeko se just tippaa kuonon päästä, kun otan kuvan?!
Ehkäpä niin.
Jotenkin miusta on niin ihanaa ja lohdullista,
että jokaisessa nallessa on joku kelmi pieni haitta...
Persoonallinen piirre.
Olkoon se niin.
Ja vielä mie senkin ihan täydellisen nallen joskus teen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti