 |
| Konsta odottaa innolla näkevänsä lajitoverin... |
Nyt se on suoritettu!
Saavuimme Erä-Eerolle Lieksan Kontiovaaraan iltapäivällä kahden aikoihin.
Kahvittelun ja tuloinfon jälkeen päätimme suosituksen mukaan vaihtaa
etukäteen suunnitellun "katselumökin" "kuvauskojuihin", jossa yrittäjän mukaan
olisi ehkä paremmat mahdollisuudet nähdä karhu.
(Kuvauskojut ovat erityisesti ammattikuvaajien käyttämiä;
niissä ollaan samalla tasolla eläinten kanssa.)
Jouduimme jakautumaan kahteen kojuun, mutta sehän oli sivuseikka.
Tyttäret olivat yhdessä ja minä pojan kanssa toisessa kojussa.
Eero laitteli lihapaloja mäntyjen oksiin houkutukseksi.
(Hukkunutta hirveä ja päiväyksen ohittaneita fileitä kaupasta...)
Olimme puoli neljän aikoihin asemissa ja valmiina iltaan ja yöhön.
Alkoi pitkä ja hidas o-dot-ta-mi-nen!
Linnut pitivät seuraa; korpit, käpytikka, käki ja hullut kalalokit; jotka eivät näyttäneet ihan aidoilta metsän elukoilta...
Äänien perusteella ainakin metso, taivaanvuohi ja sinitiainen laulelivat.
Meidän piti olla HILJAA. Ja olimmehan me. Mitä nyt tuolit narisivat...
Odotus oli korkealla.
Vaikka hyvin tiedämme, että kun ollaan toimimassa luonnon eläinten kanssa,
niin niitten näkemisestä ei voi etukäteen olla varma. Toivoimme vain!!
Näkemisprosentti vaihtelee nollasta sataan...
Odottavan aika on pitkä.
(Jotenkin palautui mieleen yhdeksän kuukauden odotukset...)
Mutta kun se odotus palkittiin, kaikki hitaat minuutit unohtuivat sillä sekunnilla!
Klo 22.30 tallusteli ensimmäinen karhu ja alkoi asiansa tietäen kierrellä
ja keräillä herkkupaloja suuhunsa.
Karhun maha näytti vähän tyhjältä; ilmeiseti talven paasto kurittaa pitkälle kesään.
Se tuntui niin luonnolliselta, että karhu ilmestyy sieltä katajapuskista esiin!
Omat sydämen lyönnit olivat lähes kuultavissa...
Oi sitä tunnetta!!!
Upeaa.
Uskomatonta.
Mahtavaa.
Hienoa.
Lutunen!
Karhu; jonka nimesin Jahvetiksi tietämättä sen sukupuolta, oli puolen tunnin ajan
siinä silmiemme edessä.
Lähimmillään se liikkui kojun seinästä muutaman metrin päässä...
Unelma toteutui;
nallentekijän unelmana on ollut nähdä karhu omin silmin.
Se sanonta, että vaikka sinä et ole nähnyt karhua, niin karhu on nähnyt sinut;
pitää varmasti paikkansa minunkin kohdallani.
Niin monta kertaa yksin metsässä ollessani on tullut se tunne,
että täällä on joku ja se joku katsoo minua...
... "Metsän poika tahdon olla, sankar suurten kuusiston.
Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja maailma unholaan jääköön." ...
(Metsämiehen laulu; Eino Leino)
Samaan aikaan ensimmäisen karhun kanssa tuli myös kaksi ahmaa osille.
Ahma on Erä-Eeron suosituin kuvattava; sitä ei kovin monessa paikassa saada kuvattua.
Liperissäkin on ahmoja, olen nähnyt vain jälkiä. Harvoin sitä kai onnistuu näkemään.
Aikamoinen venkula koko ahma!
Toinen niistä liikkui hassusti hypähdellen ja pomppien, kierrellen ja kaarrellen.
Aivan kuin se olisi halunnut esiintyä meille!
Oli mielenkiintoista nähdä tämäkin, kolmas Suomessa tavattavista suurpedoista.
Susiakin siellä silloin tällöin tavataan, mutta se on arka tulemaan näkyville.
Myöhemmin yöllä yksi ahma kiipesi korkealle mäntyyn ja oli siellä kauan;
ehkä susi liikkui lähistöllä?
Tämän Jahvetin jälkeen alueella kävi kaksi karhua; todennäköisesti emä ja erauspentu,
mutta ne olivat arkoja eivätkä jääneet.
Ahmojen liikkeitä saimme saurata pimeään asti.
Uni voitti äiti-ihmisen jossain vaiheessa, vaikka sydän hakkasikin kauan ylimääräistä karhusykettä...
Tytöt olivat neljän jälkeen nähneet vielä kaksi karhua kulkevan kuvauskojujen ohitse.
Aamuviideltä herättyäni kaikki yöllä koettu näkyi silmissä koko ajan.
Mahtava kokemus.
Olen niin kiitollinen, että saimme elää näin vahvan luontonäytelmän.
Voi olla, ettei tämä jää ainoaksi kerraksi...
Kunnioitukseni yrittäjä Eero Kortelaista kohtaan kasvoi tavattuamme hänet nyt paikan päällä.
Hän kunnioittaa luontoa ja sen eläimiä ja pyörittää yritystään luonnon ehdoilla.
Hänen kertomansa tarinat jäivät elämään mieliin.
Erä-Eeroon tulee luotokuvaajia ja eläimistä kiinnostuneita ympäri maailmaa.
Suoraa livelähetystä ahmojen ja karhujen maailmasta ovat saaneet seurata Amerikassa asti!
Kojun vieraskirjan sivut täyttyivät monella kielellä.
Eero kertoi amerikkalaisesta miehestä, joka oli tullut lentäen Joensuuhun, siitä junalla Lieksaan, josta Eero oli hakenut autolla hänet Kontiovaaraan. Mies oli viettänyt yön kuvauskojussa ja aamulla onnellisena kokemastaan samaa reittiä takaisin kotimaata kohti...
Englantilaiset äiti ja pieni poika taas olivat ensimmäiseksi nähneet ORAVAN, ja onnesta huokaisseet,
että matka on jo nyt onnistunut ja täydellinen, kun näkivät oravan...
Kontiovaaran seutu Lieksassa on erittäin kaunista seutua; se on kuin pienois-Punkaharju
korkeine mäntyharjuineen ja lampineen.
Onneksi se on niin lähellä, että sinne pääsee helposti uudelleenkin!
Onnellinen olo minussa jatkuu kauan tämän mahtavan karhu- kokemuksen jälkeen!
