Sarjassa "En koskaan enää". . .

Kun tein muutama vuosi sitten kokeilun kokonaan nahkaisesta nallesta,
päätin silloin, etten ikinä enää kokeile nahka-nallea.
Vaikka Pate Musta onkin oikein symppis rokkikukko-nalle...
Viimekesäisessä Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä
tulikin muutama maininta vieraskirjaan, että Pate Musta on paras!

Mutta.
Olin saanut ihanaa virheää ohutta nahkaa ison palan.
Aina sen nähdessäni, se iski silmää, että tulisi kyllä aika kiva nalle tästä...

Niinpä otin ja leikkasin Louhi- nallen osat ja ompelin pikku hiljaa valmiiksi.
Ja kun on nallen osat valmiina, niin onhan se tehtävä loppuun!

Siitä tuli Ernesti.
Näkemäni unen mukaisesti . . .
Hoikkanen poika on hän.
Mutta täynnä rakkautta.

Peitsa tervehtii lajitoveriaan. Karvainen ja karvaton...

Eikä se nahkan ompeleminen nyt niin kamalaa ole;
hyvällä nahkaneulalla ja pisto kerrallaan, kuten nallen ompelu aina.
Ja vihreää nahkaa jäi jäljelle paljon...