Melkein virallinen lepopäivä

Tekemistä on niin paljon (mukamas),
ettei kotona osaa ottaa rennosti ja huilata edes sunnuntaina...
Otin ja suunnistin Lieksaan katsomaan metsän kuulumisia talven jäljiltä.
Tykkylumituhoissa oli katkellut jonkin verran vanhoja kuusia. Onneksi ei pahempaa.

Luntahan siellä. Paikoin kahlattavaksi asti, mutta vähemmän, kuin kuvittelin olevan.
Tapasin paikallisen miehen tiellä; varoitteli karhuista.
Mutta ei niitä näkynyt, ei edes jälkiä siellä, missä kiertelin.
Eivätkä tulleet, vaikka huutelin!

Muutaman tunnin metsähoito ja hiljaisuus sekä puron kohina
vastasivat täydellisesti levon tarpeeseeni...

Lämmintä plus 14 ja aurinkoa.
Seuranani Konsta ja Halla.

Ihmettelemistä riittää Hallalle...

--- ja Konstalle.

Lempipaikkani maisema vanhan petäjän juurella...

Seikkailijat.

Talven ja lumen jäljiltä koko metsän pohja on littana, kuin mankelilla ajettu.
Sieltä ne nostavat päitään pikku hiljaa; sammalet, varvut ja taimet.

Riittäisi pulahdusvettä!

Toukokuun penkat.

Patvinsuon sulamisvedet.