Maanantai

Kokalmuksen kierros, Hossa.

On palattu oikeaan aikaan.
Kaikki on taas kohdillaan...
Aurinko nousee ja laskee ajallaan.
Hyvää lokakuun loppua!

Kansainvälinen Nallepäivä 27.10.2018

Omia, vapaita ja varattuja nalleja.

Nallemaisen ihanaa Kansainvälistä Nallepäivää kaikille nalle-ystäville!

Lauantaiaamu valkenee pikkupakkasessa.
Maa on kuurassa, aavistus hiutaleita on tipahdellut.
Itäinen taivaanranta näkyy liilan ja oranssin sävyissä
auringon etsiessä pilven rakoa näyttäytyäkseen.
Linnut ovat aloittaneet aamupalan ja kolme oravaa ravaa 
lintulaudan ja metsänreunan välillä.
Talo nukkuu.
Hyvä hetki ajatukselle:
Olla onnellinen nyt ja tässä!

Nalle Utuinen

Tämä tilattu valkoinen nalle valmistui lokakuisena sunnuntaiaamuna...

... kun aurinko nousi taivaanrannasta hämyisenä ja utuinen maisema valaistui hiljalleen.
Se oli oikein hyvä aika nallen valmistua!
"Sunnuntain lapsi on soma ja iloinen ja huoleton aina"

Nallen nimeksi tuli Utuinen!
Valkoinen mohairkarva on nimeltään Jääkarhu Knut.

Nalle on äidin lahja tyttärelleen!
Rakkaudella.

Utuinen seikkaili auringon kanssa kilpaa.
Raita säilyttää lehtensä viimeisenä syksyn varisevien joukossa.

Utuinen on valmiina kohtaamaan nallen elämän oma rakas ihminen...
Nallentekijä toivottaa hyvää matkaa!

Hyvää tätä päivää

Auringon pilkahduksia jokaisen päivään!

Tämä ihana syksy

 Syksyihmisenä on saanut tänä syksynä nauttia luonnon väriloistosta!
Koivut loistavat vielä pieninä aurinkoina varsinkin pilvisenä päivänä.
Luonnon riisuuntuminen on käynnissä, lehtisadetta tuulessa!

 Riihi on aloitellut talviuntaan jo muutaman viikon ajan.

 Lintujen talviruokintakausi on avattu.
Ensimmäinen auringonkukansiemensäkin puolikas on jo nautittu!
Siinäpä sitä luontoelokuvaa suoraan tuvan ikkunasta.

 Elämäni ensimmäinen orkidea, joka on suostunut tekemään uudet kukat!
Huonolla hoidolla se näköjään onnistuu parhaiten...

 Ilo toivottaa Otsille hyvää elämää...
Sateisina päivinä jatkuu nallenteko, pikkuhiljaa.
Poutapäivinä riittää töitä metsässä.
Toivottavasti lunta ei tule vielä viikkoihin...
Yksi peltolohko odottaa lietteen levitystä ennen kyntämistä.
Kesä paketissa, syksyn narut ympärillä!

Hyvää matkaa, Otsi!
Lämpimiä ajatuksia ja paljon rakkautta mukaasi!!

Konsta ja Aurora Kolvananuurossa

Evästauko.
Luonnon pikarit tarjolla.

Hämähäkkisen helmet sumuisen hämärässä rotkossa.

Annahan kun mie hetken uuvahdan...

Kuusivanhuksen kauneus...

Luonto ottaa omansa pikkuhiljaa.

Kivessä kasvavat sammalkuuset kurkottavat ylös.

Taas on Konstan tauko.

Metsän istuin.

Kerätkää nyt ne suppiksenne, että ehdimme täältä pois
ennen kuin aurinko laskee...

Konsta.
Se on nalle, eikä koira tai pehmolelu...
Kolvananuuron retkeilijöitten koirat olivat, kuinka ollakaan;
hyvin kiinnostuneita Konstasta...
Ehkäpä Konsta ja Aurora olivat ainoat nallet patikoijien joukossa!

Louhi-Nalle Maaseudun Tulevaisuuden Kantri- liitteessä!

Tänään ilmestyvän Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliitteessä, Kantrissa,
on kesällä tehty juttu miun nalleista!
Toimittaja Riitta Mustonen ja kuvaaja Lari Lievonen vierailivat meijän riihessä.
Pyyntö jutun tekemiseen tuli toimittajalta.
Tämmöisestä ei voi kieltäytyä!
Maaseudun Tulevaisuus on Suomen toiseksi luetuin päivälehti.
Olen nalleurani huipulla...
Tämä on tätä maaseutuyrittämistä.
Nallehalaus; se kestää ja kannattelee pitkälle!

Patikointia Kolvananuurossa

Sunnuntaina kävin kolmen nuorimman lapsen kanssa kiertämässä Kolvananuurossa Uuron reitin.
Kolvananuuro sijaitsee sekä Enon, että Kontiolahden kuntien alueella.

Edellisestä käynnistä oli aikaa 17 vuotta!
Silloin meidän vanhempien mukana olivat kaikki viisi lasta, nuorin vajaa 5-v.
Muistan, että se viiden kilometrin lenkki oli lasten kanssa aika haastava...
- ihan niin kuin sen sanotaan olevankin.
"En jaksa kävellä", kuului varmasti useammin, kuin viisi kertaa!
Aikamoinen ponnistus.
Ehkäpä joku pääsi hetkiseksi reppuselkään...

Nyt oli helpompaa!
Konsta kulki tottuneena mukana...
Ainut kannettava ja reppuselätettävä.

Lokakuun lämpimin päivä oli saanut porukkaa liikkelle kymmenittäin.

Näkemistä ja elämyksiä riitti!

Alhaalla rotkossa pelkässä kivikossa kuljettava osuus niljakkaine liukkauksineen
oli kyllä kieltämättä aika hankala!
Jos halusi ihailla maisemia, oli pysähdyttävä aloilleen.
Muuten piti katsoa tiukasti, mihin seuraavaksi jalkansa asettaa!
Pienillä vaurioilla selvisimme; muutama liukastuminen ja kaatuminen
sekä loppumatkasta minun kunnon persluisu liukkaalla kalliolla...

Jotenkin ränsistynyt olo reitistä tuli kaatuneine opastauluineen ja haalistuneine merkkeineen.
Metsähallitus on vähentänyt reittien huoltotöitä ja se kyllä näkyy näissä pienemmissä ja
vähemmällä käytöllä olevissa kohteissa.
Nuotiopaikalla oli kyllä liiteri täynnä pilkkeitä.
Lapsiperheet pitivät evästaukoa tulien ääressä.

Kolvananuuron rytölää rotkon pohjalla.
Minkä myrsky kaataa, siihen se jää, niin kuin luonnonsuojelualueilla yleensä.
Polun kohdalta oli kuitenkin sahattu pölli pois, muuten olisi liikkuminen ollut erittäin hankalaa.

Kolvananuuron rotko on kaikkiaan 12 km pituinen.
Reitti kiertää siitä vain osan.

Ruskan värejä.
Suppilovahveroitakin löysimme kuusikosta muutaman litran verran.

Luontokohde, joka ainutlaatuisena on kyllä käynnin ja kokemisen arvoinen.

Seuraavan kerran 17 vuoden päästä?!

Syyssiivousta ei tehdä tänään

Vaan nautitaan syksyn väreistä!
Odotetaan senkin viimeisen lehden tippumista!

Keväälläkin ehtii haravoimaan, jos tarvitsee.

Kellastuvat kirsikat.

Luonnon kiertokulku!
Maasta olet tullut, maaksi pitää jälleen.
Uutta kevättä odotellessa!

Kunhan pakkasen poika tekee oman osansa ja työnsä.

Nyt, lokakuun puolivälissä, nautitaan lämmöstä!
Kaunista sunnuntaita.

Niin kaunis mänty

 Patvinsuon kansallispuiston reunalla.

Aina kun näen komean männyn, tulee mieleen Heli Laaksosen runo:

"Vinkei yksinäisil naisil 2

Jumankek,
meinasi oja aja.
Nii hyvänäköne mänty
ja iha yksi."

(Raparperisyrän, Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2002)

Aika tuntuu pysähtyvän tämmöisen jumalaisen puun juurella...
Ja niin hyvää se tekeekin ihmiselle pysähtyä.

Vuosien tapahtumat luettavissa nännyn kilpikaarnaiselta rungolta.

Vahva.
Ikipetäjä.

Haavoittunut, mutta yhä elossa...

 Vanhus nuorten ympäröimänä...

 Lämmin!