Kolvananuuro sijaitsee sekä Enon, että Kontiolahden kuntien alueella.
Silloin meidän vanhempien mukana olivat kaikki viisi lasta, nuorin vajaa 5-v.
Muistan, että se viiden kilometrin lenkki oli lasten kanssa aika haastava...
- ihan niin kuin sen sanotaan olevankin.
"En jaksa kävellä", kuului varmasti useammin, kuin viisi kertaa!
Aikamoinen ponnistus.
Ehkäpä joku pääsi hetkiseksi reppuselkään...
Konsta kulki tottuneena mukana...
Ainut kannettava ja reppuselätettävä.
oli kyllä kieltämättä aika hankala!
Jos halusi ihailla maisemia, oli pysähdyttävä aloilleen.
Muuten piti katsoa tiukasti, mihin seuraavaksi jalkansa asettaa!
Pienillä vaurioilla selvisimme; muutama liukastuminen ja kaatuminen
sekä loppumatkasta minun kunnon persluisu liukkaalla kalliolla...
Metsähallitus on vähentänyt reittien huoltotöitä ja se kyllä näkyy näissä pienemmissä ja
vähemmällä käytöllä olevissa kohteissa.
Nuotiopaikalla oli kyllä liiteri täynnä pilkkeitä.
Lapsiperheet pitivät evästaukoa tulien ääressä.
Minkä myrsky kaataa, siihen se jää, niin kuin luonnonsuojelualueilla yleensä.
Polun kohdalta oli kuitenkin sahattu pölli pois, muuten olisi liikkuminen ollut erittäin hankalaa.
Reitti kiertää siitä vain osan.
Suppilovahveroitakin löysimme kuusikosta muutaman litran verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti