Kymmensenttinen Aate

 Lunta, pakkasta, aurinkoa.
Niistä on tammikuun päivät tehty.
Ja nalle.

 Tämä ruskea, lyhytkarvainen kymmensenttinen nalle sai nimekseen Aate.

 Se on täynnä pieniä, lämpimiä aatoksia, aatteita, ajatuksia...

 Vauhdikas veitikka.
Taika, Dio, Reol ja Aate puisen, veistetyn karhun ympärillä.

 Tulppaanipeti.
Aate jää odottamaan omaa ystävää ja kotia!

Punainen pieni nalle

Pojan tilaama punainen nalle, Reol.

Reol ja Nyyti tutustuvat...

Pojan Dio sai kaverin Reol-nallesta.
Reol on saanut nimensä japanilaisen muusikon mukaan.
Nallentekijä saa välillä toteuttaa toiveita...
Tulee mieleen, kun lapset olivat pieniä ja halusivat milloin mitäkin.
Nyt toiveet lajia: Mie halluun punasen pienen nallen!
Oi tätä nalle-elämää...

Kaunista viikon alkua kaikille!!

Lumista sunnuntaita!

Olkoon tämä päivä jokaiselle hyvä päivä!
Pieni ilo, lämmin ajatus, hetki, tuokio hyvää.

Lohtusukat

"Lohtusukat";
vastasi Käsityöyhdistys Lipin myymälään tullut asiakas kysyttyäni häneltä,
miten voin auttaa.

Lohtusukat.
Hänellä oli ollut läheisen hautajaiset edellisenä viikonloppuna.
Olivat keskustelleet, että kun elämä on ollut tosi alamaissa ja saavuttanut lakipisteensä,
niin suunta on tästä nyt vain ylöspäin.
Sitten läheinen ihminen oli antanut hänelle kainaloon paketin sanoen, että avaa kotona.
Paketissa oli lohtusukat.
Parasta mahdollista lohtua lämpimine ajatuksineen...

Ja nyt hänen työkaveri tarvitsi elämäntilanteensa takia lohtusukkia...
Hän aikoi jatkossa varata lohtusukkia varastoon, että on tarvittaessa, mistä ottaa.

Miten ihana ajatus!
Lämmin, lämmittävä, kauan lämmittävät lohtusukat!
Tätä ajatusta saa levittää.
Kukatkin ovat ihania, mutta että lohtusukat!
Villasukat ovat ihmiselle parasta!!

Jo nuoruudessani, kun lähdimme milloin minnekin reissuun ystävien kanssa;
mukana oli ne tärkeimmät: villasukat, ruisleipä ja hammasharja...
Olipa kesä tai talvi.
Niillä pärjättiin.
Ja jos ei pärjätty, niin pärjättiin kuitenkin!

Talviaikaan, kun meidän vanhan talon lattiat eivät ole ihan lämpimimmästä päästä;
tarjoan tulijoille heti villasukkia jalkaan!
Villasukkakorista saa jokainen halutessaan ottaa lämmintä jalkaan.

Virkkukoukkusen mietelmä kertoo meistä neuloosin valtaan jääneistä kaiken!
Sukkaneuleita pitää olla joka paikassa.
Autossa on omansa. Jos vaikka joutuu odottelemaan jotain jossain; neule kulkee mukana.
Repussa kulkee oma neulepussukka... 

 
Minulla on edelleen tallella äidin neulomat villasukat.
Moneen kertaan parsitut, rakkaat ja lämpimät.
Se muisto! Niitä ei vain henno hävittää...

Ilolla otan vastaan, kun olen saanut villasukkia.
Ja ilolla ja lämmöllä olen antanut neulomiani villasukkia.
Kun jalat ovat lämpimät, koko ihminen on lämmin!
Muistetaan nyt myös lohtusukat!

Pieni, onnellinen pandanalle

 Tämä pieni pandanalle oli enää silmän mustia ja nimeä vaille valmis,
kun mummisiskolta tuli nalletilaus.
Kummityttöni tytär haluaa Pikun kokoisen pandan ja sen nimeksi tulee Kukka.

 Pandanallesta tuli heti onnellinen nalle.
Se tietää pääsevänsä pienen tytön kainaloon.
Sen ei tarvitse odottaa kohtaloaan ja rakasta ystävää epätietoisuudessa...

 Lumikaste timantteja täynnä hohtavalta hangelta.

 Emoset ja pentu ryhmäkuvassa.
Pakkanen, Kukka ja Lumikki.

Elämänohjeita?

Kymmensenttinen sininen Sirius

Pieni ja veitikka vaaleansininen nalle, Sirius.

Sillä on lämmin sydän, vaikka näyttääkin viileältä lumen ja jään keskellä...

Tassut lumessa. Seikkailu alkakoon.

Sukset on seinällä.
Hiihtäminen ei ole ykkössijalla liikkumisessa...
Mukavaa tammikuista pakkasviikkoa kaikille;
hiihtäen, kävellen, löhöten tai nautiskellen!

Lakkapää petäjä ja muita talven iloja

Navetan takana kasvava lakkapää petäjä loistaa lumivaippansa alla kuin aurinko.
Tai kuu.
Saunojan ulkolenkin, pakkashilippasun; oma valo illan pimeydessä...
Maaseudun katulamppu!

 Talon nurkalla kasvavan kuusen oksat painuvat lähes maahan saakka.

 Pesä, suoja, maja.

 Lunta alkaa olla puolisen metriä.
Pihamaa täyttyy poluilta lapioidusta lumesta paksuihin kinoksiin.

Harmaapäätikka.
Harvinaisempi vieras lintulaudan rasva-apajalla.
Isäntäkuusen kannosta löytyi myös jotain herkkuja.
Piti oikein kaivaa kiikarit esille, että sitä sai ihastella.
Kaunokainen.

Louhi-Nallen 300. nalle; siitä tuli Nyyti

Nyyti. Taustalla Tallinnasta ostettu käsinsidottu nahkakantinen kirja.

 Se on Nyyti!
300. nalle, jonka olen tehnyt.
Ensimmäiseni, Nikodemuksen, valmistin vuonna 2001.
Pitkä nallematka on takana - mitäpä lie edessä...

 Konsta jälleen kummin tehtävässä... Konsta valmistui 26.5.2003. Järjestyksessä se oli 65.
Aatto, se 100.; on edelleen pienin tekemäni nalle.

 Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä" oli kyllä mielessäni,
kun tämä nalle valmistui...

"Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen, hän ihan yksi asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen.
Siis kaksin verroin yksin peloissaan hän sytytteli yöllä lamppujaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä
ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä.
Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan kun kaikki mönkiäiset lohduttavat toisiaan.
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin:
On yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin."

Tove Jansson / Kuka lohduttaisi nyytiä?
Suomentanut Kirsi Kunnas
(WSOY, 1960)

"Kuka lohduttaisi nyytiä"- tarinan on säveltänyt ruotsalainen Peter Lundblad,
suomeksi sen esittävät Reijo Karvonen ja Seija Simola.
Osaan laulaa edelleen läpi koko sydäntä koskettavan ja hellyttävän sadun...
Kirja on kulunut vuosikymmenten lukemisesta ja paikkailtu, kuten nyt tämä minun Nyyti.

Aamun aurinko siivilöityy vanhan ikkunan läpi puoli vuorokautta nuoreen Nyytiin.

Ihan yksinkertaista ja helppoa ei tämän kymmensenttisen Nyytin tekeminen ollut...
Pienessä nallessa vartalo täyttyy aika tavalla raajoja ja päätä kiinnittävistä sokista.
Täyttövaiheessa kävi niin, että koko käsi irtosi vartalosta...
Kovakouraisuutta... naps vain!
Jouduin ompelemaan olkavarteen paikan ja kiinnittämään käden uudelleen...
Joskus tekeminen vaatii kirurgisia toimenpiteitä, lähes hätäsektioita...
Nyytiin jäi jäljet jo sitä tehdessäni,
ihan kuin meihin ihmisiinkin jää jäljet kivusta, kosketuksesta tai kokemuksesta.
Siitä tuli semmoinen nalle, kuin siitä piti tulla!
Näillä paikoilla mennään!!

Kyllä minä sinua lohdutan ja pidän sinusta huolta!
Kuivaan kyyneleesi ja kannan olkapäälläni...

"Ja tuittu ruusut sai ja kirjeen luki ja nimenkin hän tarkkaan tavasi.
Ah, posken punaruusut häntä puki ja nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus, on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri jota nähnyt en mä milloinkaan ja kaikki kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä,
nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää.

...ja sitten
elivät he onnellisina
elämänsä loppuun asti..."

LOPPU

 (Tove Jansson)

Lumikki, pandanalle-kaunokainen

Toinenkin pandanalle valmistui!
Siitä tuli neitonen... Ihan kuin se ujostelisi!
Ja se sai nimekseen Lumikki.
Missä piileskelevät ne seitsemän kääpiötä?!

Lumihankeen pääsi tämäkin panda tutustumaan heti valmistuttuaan.

Lumikki on leikkisä ja yllätyksiä rakastava nalle.

Vasemmalla Pakkanen, sisaruksiltahan ne näyttävät...

Valmiina elämän seikkailuun!

Ähtärin pandat vaviskaa...
Liperistä saa ihan ikioman pandan, eikä tarvitse pelätä kiinalaista tuotantoa!

Lumikkia ujostuttaa edelleen!

Karviaisen värinen nalle Ondrei

 Tästä nallesta tuli Ondrei.
Se on lempeän luonteen omaava voimakas nalle.

 Seikkailunhalua löytyy...

 Tutkimusmatkalla juhannusruusupuskassa...

 Paksukarvainen nalle makailee lumessa!

Luonnon ihmeitä...

 Nalle seikkailemassa navetan ikkunalla;
- sieltä eivät enää katsele vasikat eikä lehmät...
Niin muuttuu maaseutu, nalleseni!

Ondrei on tummanviininpunainen, karviaisen värinen nalle.
Jämäkkä ja sylitettävän suloinen.
Tekemistäni nalleista tämä on järjestyksessä 298.!
Nallea ei siis tehdä valmiiksi yhtä soittoa putkeen.
Tai tosi harvoin se tapahtuu niin.
Tämäkin nalle oli ollut ommeltuna tosi kauan odottamassa täyttöä ja valmistumista.
Sitten, kun koittaa tekijälle se fiilis, että nyt otan juuri tämän ommellun käsittelyyn -
silloin alkaa nallen varsinainen valmistuminen...
Ondrei on valmis.
Elämä odottaa!