Pandanalle Pakkanen valmistui vuoden alkupäivinä pakkasten paukkuessa.
Pikku, josta tuli kuin tulikin kuopuksen oma nalle;
pääsi vielä vähän leikkimään emopandan kokoisen Pakkasen kanssa lumessa...
Kelkkailun riemua.
Töröttävät siinä, kuin kuvanotossa kuuluukin?
Lumi, pyry, pakkanen...
Onhan näitä talvisia sanontoja Suomen kielessä!
Tassut lumessa-
suomalaisen ja liperiläisen Louhi-Nallen pandan kohtalona!
Olen itse suunnitellut pandanallen tekemisen mielenkiintoisine silmämustineen...
Joskus tulos on ison työn jälkeen jopa nautittavan onnistunut!
Emo ja pentu, ihan selvästi!
Sinne ne maastoutuvat; kuusen oksalle.
Pakkanen odottaa nyt omaa kotia.
Pian.
Ennen kuin joku miun mukelo taas omii ja silittelee sen omakseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti