Lohtusukat

"Lohtusukat";
vastasi Käsityöyhdistys Lipin myymälään tullut asiakas kysyttyäni häneltä,
miten voin auttaa.

Lohtusukat.
Hänellä oli ollut läheisen hautajaiset edellisenä viikonloppuna.
Olivat keskustelleet, että kun elämä on ollut tosi alamaissa ja saavuttanut lakipisteensä,
niin suunta on tästä nyt vain ylöspäin.
Sitten läheinen ihminen oli antanut hänelle kainaloon paketin sanoen, että avaa kotona.
Paketissa oli lohtusukat.
Parasta mahdollista lohtua lämpimine ajatuksineen...

Ja nyt hänen työkaveri tarvitsi elämäntilanteensa takia lohtusukkia...
Hän aikoi jatkossa varata lohtusukkia varastoon, että on tarvittaessa, mistä ottaa.

Miten ihana ajatus!
Lämmin, lämmittävä, kauan lämmittävät lohtusukat!
Tätä ajatusta saa levittää.
Kukatkin ovat ihania, mutta että lohtusukat!
Villasukat ovat ihmiselle parasta!!

Jo nuoruudessani, kun lähdimme milloin minnekin reissuun ystävien kanssa;
mukana oli ne tärkeimmät: villasukat, ruisleipä ja hammasharja...
Olipa kesä tai talvi.
Niillä pärjättiin.
Ja jos ei pärjätty, niin pärjättiin kuitenkin!

Talviaikaan, kun meidän vanhan talon lattiat eivät ole ihan lämpimimmästä päästä;
tarjoan tulijoille heti villasukkia jalkaan!
Villasukkakorista saa jokainen halutessaan ottaa lämmintä jalkaan.

Virkkukoukkusen mietelmä kertoo meistä neuloosin valtaan jääneistä kaiken!
Sukkaneuleita pitää olla joka paikassa.
Autossa on omansa. Jos vaikka joutuu odottelemaan jotain jossain; neule kulkee mukana.
Repussa kulkee oma neulepussukka... 

 
Minulla on edelleen tallella äidin neulomat villasukat.
Moneen kertaan parsitut, rakkaat ja lämpimät.
Se muisto! Niitä ei vain henno hävittää...

Ilolla otan vastaan, kun olen saanut villasukkia.
Ja ilolla ja lämmöllä olen antanut neulomiani villasukkia.
Kun jalat ovat lämpimät, koko ihminen on lämmin!
Muistetaan nyt myös lohtusukat!