1.1.2020

Ajelin vuoden viimeisenä päivänä Lieksaan, ihan vaan juomaan kahvit metsän keskelle.
Yksin.
Tai siis olihan ne nallet mukana; Konsta ja Halla.
Tarvitsin metsähengitystä.
Ajatuksille.
Vuoden ajatukset muistojen hyllyille järjestykseen...
Vuosi sitten vuoden viimeisenä päivänä kävin myös Lieksan metsässä.
Tämä on siis jo perinne, kun kahdesti olen niin tehnyt.

Ja keräsin metsävoimaa tulevaan vuoteen.
Hiljaista oli, metsän keskellä.
Tuuli vain lauleli puitten latvoissa.
Vähäinen vesi purossa antoi oman musiikkinsa pilviseen päivään.

 Ihminen tarvitsee niin vähän.
Tai kaiken.
Pysähtynyt hetki männyn juurella...

 Lunta!
Lapikkaanvarrellinen.
Lieksan itäreunalla on aina paljon lunta.
Unohdin lumikengät, mutta hyvin pääsi kahlaamallakin.
Askel kerrallaan.

Muistokynttilä jäi palamaan metsän reunaan.
Menneille.
Vuosille, ihmisille, muistoille.
Uutta kohti.
Kaikkea hyvää kylliksi tähän 2020 vuoteen jokaiselle!