Liperissä maisemat ovat edelleen lähes lumettomia.
Jossain pellon nurkassa on kymmensenttinen valkoista säästynyt sulamiselta.
Nurmet näkyvät vihreänä, metsät ovat sammalpohjalla;
eli näkymät ovat ihan kuin huhtikuussa!
Ajoin eilen Jyväskylässä; vein tyttären tavaroineen ja kissoineen sinne.
Tytär muisteli vuodenvaihteen kaamosvaellustaan käsivarren Lapissa...
Lumettomat maisemat lähinnä alakuloistavat niitä hankia muistellessa...
Mutta tämä on tätä.
Tammikuuta 2020.
Kuuraiset kukat kuvasin joskus joulukuun alussa.
Siellä on parasta aikaa Tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen Maailman värittäjä- näyttely.
Toinen toistaan upeampia villapaitoja, kudonnaisia ja ryijyjä.
Miten paljon värittömämpää täällä olisi ilman niitä Könösen värejä!
Minulla on tämä aivan mahtava Könösen suunnittelema villapaita.
Onnistuin löytämään sen aivan sattumalta joensuulaiselta kirpputorilta vuosia sitten.
Viisitoista euroa!!!
Lähes vapisin, kun sen otin käteeni... Sanoin tyttärelle, että vaikka se olisi maksanut
sataviisikymmentä euroa, niin olisin ilolla sen ostanut...
Täyttä villaa, käsinneulottu, ja nämä värit!!
Näyttelyssä tämä latopaita oli värikkäämpänä versiona.
Olla onnellinen villapaidasta!
Siinäpä elämän sisältöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti