Oli kuin lapsuus olisi palautunut elävästi mieleen...
Ystävä halusi, että nukke saa hyvän kodin ja se säilyy hellässä hoidossa.
Hän oli saanut tämän nuken pienenä tyttönä postineiti Manniselta.
Kuulin hellyttävän tarinan nuken elämästä;
miten postineiti oli kuljettanut nukkea potkurikyydissä ompelijalle mekon ompelua varten.
Mekko on ajan saatossa hajonnut ja ystävä oli neulonut nukelle kunnon vermeet.
Tossut ovat kuitenkin Ilosoinnun omat ja alkuperäiset.
Nukkea oli heitelty kuin palloa ja lopulta se oli osunut seinään - kohtalokkain seurauksin.
Pakko mainita, että asialla olivat olleet miehet...
Ystäväni oli kuitenkin säilyttänyt Ilosoinnun; se oli hänelle rakas ja tärkeä muisto lapsuudesta.
Nukketohtori on alan kova ammattilainen ja hän pitää vastaanottoa Helsingissä, Mannerheimintiellä.
Tässä Ilosointu vielä odottelee hoitoon pääsyä yhdessä korjaamani Nalle-vanhuksen kanssa;
Viirun hellässä huomassa...
Syksyn Helsingin reissulla nukke pääsi lopulta Nukketohtorin korjausjonoon.
Ja nyt kuluneella viikolla kävin hakemassa uuden elämän saaneen Ilosoinnun kotiin.
Nukke on ns. Martta-nukke, joita valmistettiin Suomessa 1920- luvun alusta alkaen
noin 50 vuoden ajan.
Se ei ole mikä tahansa nukke, vaan moninaisen elämän elänyt.
Ilosointu, nimikin ainutlaatuinen!
Se saa elellä nyt meidän nalle-talossa ja viettää ansiokkaita eläkepäiviä... tyttönen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti