Vanhat hevostyökoneet ovat jääneet viimeisten käyttöjen jälkeen metsäsaarekkeen suojaan.
Niittokone, haravakone, muokkausäes.
Ei tarvita enää, jätetään tähän...
Kauniit ja ajassaan tehokkaat koneet.
Hevostyöaika.
Vähän surullista...
Silmissäni näen, miten taitavasti äiti käytti heinäpellolla haravakonetta.
Hevonen kulki sinne, minne äiti sen ohjasi, ja heinäkarhot tippuivat haravakoneesta
pellolle aina juuri oikeaan kohtaan, suoriin riveihin.
Se näytti niin helpolta ja minä halusin kokeilla myös.
Mitä sitä tyhjää!!
En osannutkaan ohjastaa samalla hevosta ja haravakonetta;
puhumattakaan, että heinäkarhoja olisi syntynyt!
Helka- heppa käveli poikki ojien, hyvä etten tippunut istuimelta..
Äiti sai jatkaa ja pienen tytön silmissä työn ja taidon arvostus vain kasvoi.
Ajan hammas vain hyväilee parhaalla mahdollisella paikalla olevaa taloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti