Miisa-koiran muistonalle

Kaikkien elämä päättyy joskus.
Tämän kesän alussa olen taas tätä todellisuutta ajatellut hyvin paljon.

Koiranomistajatkin sen tietävät; jossain vaiheessa rakkaasta lemmikistä on erottava...
Kummityttöni, siskontyttären ihana ja rakastettava Miisa nukutettiin kesäkuun ensimmäisenä.
14 vuotta hyvää ja rakastettua elämää...
"Miisa pääsee koirien taivaaseen Monan ja Millan luokse"... kertoi puhelimessa kummitytön tytär...
Tämä nalle oli siis kolmas tekemäni koiran muistonalle.

Miisa oli Mittelspitz, pieni pystykorvainen ja kippurahäntäinen vipeltäjä.

Niinpä tein Miisalle pystykorvat ja kippurahännän.
Tummanruskeat silmät katsoa tuijottavat, että joko, joko nyt saan ruokaa...
Nallen mohairkarva oli aivan samanlaista, kuin Miisan karva...

Kippurahäntä iloisesti kiepillä...

Haisuli tutustumassa Miisaan; mitä, tämäkö onkin koira?!

Matkalle mukaan omenapuun kukkien huumaavaa tuoksua...

Ja rakkautta.
Ja paljon ihania muistoja.
Siellä ne säilyvät, äidin ja tyttären, mummin ja toisten läheisten sydämissä.

Patvinsuolla pitkin polkuja ja pitkospuita

Sunnuntain kävelyt Suomujärven tuntumassa.

Vastustamaton!

Muinaisten metsäpalojen karua kauneutta kelon rungolla...

Mäntyjen ilmajuuret Suomujärven rantahiekassa.

Siskon tytär viilettää edellä ja tädit perässä...

Konsta!

Ei tarvitse matkustaa kauas löytääkseen aarteen.

Suovillat;
voiko sen yksinkertaisempaa ja koskettavaa kauneutta olla!

Mäntykankaita, mäntyjä, varjoja, tuulen puhetta...

Hyvinkin helppokulkuista maastoa pistellä menemään.
Juhannuksen seutu näkyi patikoijien määrässä; liikkujia oli.
Ja sehän on hyvä, että luonto kutsuu viihtymään.
Siinä vaiheessa, kun sisko paarmaa huitoessaan tipahti pitkospuusillalta maahan
(pudotus ei ollut korkealta, mutta yllättävä ja onneksi ei käynyt pahemmin);
ja kuului sanojen kirjo, mitä en tähän toista -
tuli mieleen, että mitenkähän moni retkeilijä oli kyllin lähellä...

Käännytään takaisin siitä kohtaa, missä polku tekee puun ympäri lenkin...
Koko 15 km Suomun kiertoa ei kierretty;
mutta oikein hyvä helle- ja hyttystuntuma saatiin äkkinäisille kulkijoille.
Selkäkipuiluni kiusasi koko viikonlopun ajan, ja vaikkei kävelyyn vaikuttanutkaan
niin kokonaiskokemusta se haittasi...

Suomujärven ranta on kaunis.
Sinne taas joskus uudelleen.

MetsäJuhannus

Ihan metsässä.
Turvassa.
Suojassa.
Hiljaisuudessa.
Tämä Juhannus.
Vastinetta Hassisen Koneen juhannusaaton keikan peruuntumisesta;
mennään metsään.

Perusteellisen yksinkertaista elämää.
Ruoka ja kahvit nuotiolla, linnunlaulua, ötököitä, saunomista, purossa kastautumista.
Unet lähes satavuotiaan mökin suojissa.

Aurinkoa, hellettä, hyvin paljon lentäviä kavereita...

Sisko sanoi, että Myllymökille tultua menee aina hetki, ennen kuin metsä asettuu kehoon;
mutta kun päälle vedetään mökkipaita ja -housut ja ensimmäiset nokipannukahvit keitetty ja juotu:
Siitä se lähtee...

Konstan kuusikkorinne.

Juhannuspäivänä käytiin Patvinsuolla;
hakemassa pikkuisen tuntumaa kävelyyn.

Suo!

Sisko ei saanut silmiään irti suosta;
suokukat, suovillat, suopursut ja juuri kukintansa lopettaneet lakat...

Vähän kauneutta kivipöydälle, mutta riittävästi.

Valoja ja varjoja...

Sitä sielun ja sydämen hoitoa.

 Nokkoslettuja nuotiolla...

 Ja pikkuisen kuohujuomaa sisko ykkösen nuorimman tyttären
saavuttua viimeiseksi yöksi tätien seuraksi.

 Aurinko laskee nuotiosavun saattelemana huussin taakse...

Onneksi sadekuuro oli kulkenut ennen Juhannusta ja metsäpalovaroitus ei ollut voimassa.
Pesuvesi lämmitettiin puron äärellä muuripadassa.
Jo vain oli hyvä olla.
Selkäkipu häiritsi läsnäolollaan, mutta kulki mukana...
Että semmoinen Juhannus 2020.

Leppoisaa ja semmoista...

 Keskikesän kauneutta...

 Tuoksuu, tuoksuu...

Mie sain tänä aamuna semmoisen juhannuskasteen, jota en olisi halunnut...
Pysähdyin yläkaivolla olevan juhannusruusun luokse ja keräsin vattukääriäisen katkomia nuppuja,
(vai mikä hiton peto se olikaan, joka munii ruusunnuppuun ja katkaisee nupun varren,
joka putoaa maahan...ja uusi sukupolvi tuholaisia valmistuu seuraavaan kesään...)
- niin; räkätti lensi matalalla ylitseni kunnolla räkättäen ja lennätti sontakuorman suoraan hiuksiini...
No, nyt on hiukset pesty ja räkätti pääsisi hengestään, jos vain sen saisin käsiini.
Tytär sanoi, että osuit sen lentoreitille, ja mie olin vieras peto, jolle lennätettiin hätäpaska.
Just. Just.
Mut mie olin täällä ensin!
Että semmoista kastetta.

Kaikkea hyvää ja kaunista teidän Juhannukseen!
Linnunlaulua ja varokaa päänne yllä lentäviä räkättejä!!

Juhannuksen odottelua

 Ilta-auringon leikittelyä riihessä.
Avoimesta ovesta ilakoinut valonsäde siirtyi Nalle Keltaisen rinnuksilta Nalle Siniseen.
Riihi on testattu.
Siskon kanssa istuttiin iltaa ja todettiin tämä jälleen kerran.

 Kielot kukkivat aina siskon syntymäpäivän aikoihin.
Tämän kesän kielot alkavat olla jo ohi,
mutta varjoisissa paikoissa huumaava tuoksu vielä ihastuttaa.

 Juhannustaikaa.
Luonnon kukkaloistoa, kauneutta ja monimuotoisuutta.
Leppeää Juhannuksen aikaa kaikille!
Katoan siskon kanssa Lieksaan, ellei viikko sitten ärtynyt selkäni pistä suunnitelmille toppia...

Puhallan...

                                                                  Puhallan...
                                                                  Ja toivon...
                                                                  Nämä nopeat kesän hetket
                                                                  

Nalle pienelle pojalle

 Se on Höppönen.
Mummin tilaama nalle lapsenlapselle, pienenlle ihanalle pojalle.

 Näissä vauva-asioissa toimin aina samalla tavalla.
Vaikka nallen tilaus on tehty ajoissa ennen lapsen syntymää, en aloita nallen tekemistä,
kunnes lapsi on maailmassa...
Sanon aina, että sen ehtii kyllä tehdä sittenkin.
Aikoinaan lasten odotusaikana tein valmistelujen kanssa samoin;
ei kaikkea valmiiksi, ennen kuin lapsi on syntynyt...

 Kaikki tekemäni nallet saavat metsä- ja luontovoimaa heti valmistuttuaan.
Höppönen pääsi valkovuokkometsään.

 Valkovuokkojen kauneutta ja kukkien taikaa mukaan matkalle...

Mummi sanoi nallen nähtyään, että se on ihan saman näköinen, kuin vauva-Höppönen!
Nallentekijä toivottaa hyvää ja rakkauden täyttämää elämää pienelle pojalle
ja Höppöselle heidän yhteiselle matkalle.

Tämän kesän riihi

Kauniina ja tuulisena poutapäivänä otin ja siivosin jälleen riihen talven jäljiltä.
Se on nyt valmiina vastaanottamaan kahvittelijoita ja illanistujaisia.
Tänä(kään) kesänä riihessä ei tule olemaan julkista nallenäyttelyä,
eikä se ole avoinna muuten kuin omassa käytössä.
On sen verran projekteja suunnitteilla, etten repeä millään enää riihitoimintaan...

Siivottuani riihen, ajattelin ensin, etten vie täksi kesäksi sinne nalleja ollenkaan.
Mutta se tuntui oikein huutavan nalleja seurakseen!
Niinpä kottikärrillinen vanhoja isoja nalleja pääsi kesän viettoon jälleen kerran.
Riihinalle Anttikin on nalleseurasta mielissään...

Siellä ne nyt istuskelevat... Ollit, Kallet, Juusot ja Tahvot.

Tervetuloa seuraan...

Nalle Sinisen ja Nalle Keltaisen ensimmäinen yhteinen riihikesä!

Tunnelma kohdillaan!
Olen niin onnellinen tästä paikasta.
Riihessä ollessa aistii niin vahvasti sen edellisten sukupolvien elämän ja raskaan työnteon.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Saattaisihan ne papat ja mummot kummastella, että tälläkö sitä nykyään eletään,
joutenololla!!
Niinpä.