Miisa-koiran muistonalle

Kaikkien elämä päättyy joskus.
Tämän kesän alussa olen taas tätä todellisuutta ajatellut hyvin paljon.

Koiranomistajatkin sen tietävät; jossain vaiheessa rakkaasta lemmikistä on erottava...
Kummityttöni, siskontyttären ihana ja rakastettava Miisa nukutettiin kesäkuun ensimmäisenä.
14 vuotta hyvää ja rakastettua elämää...
"Miisa pääsee koirien taivaaseen Monan ja Millan luokse"... kertoi puhelimessa kummitytön tytär...
Tämä nalle oli siis kolmas tekemäni koiran muistonalle.

Miisa oli Mittelspitz, pieni pystykorvainen ja kippurahäntäinen vipeltäjä.

Niinpä tein Miisalle pystykorvat ja kippurahännän.
Tummanruskeat silmät katsoa tuijottavat, että joko, joko nyt saan ruokaa...
Nallen mohairkarva oli aivan samanlaista, kuin Miisan karva...

Kippurahäntä iloisesti kiepillä...

Haisuli tutustumassa Miisaan; mitä, tämäkö onkin koira?!

Matkalle mukaan omenapuun kukkien huumaavaa tuoksua...

Ja rakkautta.
Ja paljon ihania muistoja.
Siellä ne säilyvät, äidin ja tyttären, mummin ja toisten läheisten sydämissä.