MetsäJuhannus

Ihan metsässä.
Turvassa.
Suojassa.
Hiljaisuudessa.
Tämä Juhannus.
Vastinetta Hassisen Koneen juhannusaaton keikan peruuntumisesta;
mennään metsään.

Perusteellisen yksinkertaista elämää.
Ruoka ja kahvit nuotiolla, linnunlaulua, ötököitä, saunomista, purossa kastautumista.
Unet lähes satavuotiaan mökin suojissa.

Aurinkoa, hellettä, hyvin paljon lentäviä kavereita...

Sisko sanoi, että Myllymökille tultua menee aina hetki, ennen kuin metsä asettuu kehoon;
mutta kun päälle vedetään mökkipaita ja -housut ja ensimmäiset nokipannukahvit keitetty ja juotu:
Siitä se lähtee...

Konstan kuusikkorinne.

Juhannuspäivänä käytiin Patvinsuolla;
hakemassa pikkuisen tuntumaa kävelyyn.

Suo!

Sisko ei saanut silmiään irti suosta;
suokukat, suovillat, suopursut ja juuri kukintansa lopettaneet lakat...

Vähän kauneutta kivipöydälle, mutta riittävästi.

Valoja ja varjoja...

Sitä sielun ja sydämen hoitoa.

 Nokkoslettuja nuotiolla...

 Ja pikkuisen kuohujuomaa sisko ykkösen nuorimman tyttären
saavuttua viimeiseksi yöksi tätien seuraksi.

 Aurinko laskee nuotiosavun saattelemana huussin taakse...

Onneksi sadekuuro oli kulkenut ennen Juhannusta ja metsäpalovaroitus ei ollut voimassa.
Pesuvesi lämmitettiin puron äärellä muuripadassa.
Jo vain oli hyvä olla.
Selkäkipu häiritsi läsnäolollaan, mutta kulki mukana...
Että semmoinen Juhannus 2020.