Pelargoniat

Miulla on vähän semmonen viha-rakkaus-suhde näihin pelargonioihin.

Ne ovat helppohoitoisia ja komeita, mutta en mie kuitenkaan niistä oikein tykkää...

Nämä kasvavat, kun saavat riittävästi vettä
ja muutaman viikon välein nakkaan kanankakkarakeita juurelle.

Talven yli säilytän pelargoniat viileässä. Vievät paljon tilaa ja ovat silloin aika rujoja...

Keväällä ne alkavat työntää uutta kasvua. Napsin pistokkaat ja juurrutan, istutan ruukkuihin.
Ja ne vanhat talvehtineet vain kasvavat myös...

Totesin alkukesästä, että nämähän jotenkin lisääntyvät!
Tätä menoa niitä on ensi kesänä enemmän, kuin rappusia!

Voisin tietysti unohtaa ne syksyllä pakkaseen ja tuhota.
Mutta enpä tiijä, haluanko luopua tästä helposta ja edullisesta kukkaloistosta!

Mummomeininkiä, sanon mie!

Meillä saa kukat kukkia vapaasti siinä missä haluavat.
Kummitätini aikoinaan tänne tuomat varsankellot elävät omaa elämäänsä talon seinustalla.
Ne liikkuvat ja vaihtavat paikkaa.
Nyt osa on päättänyt kasvaa rappukiven kupeessa, harjatelineen vieressä. 

Täysin hyvä paikka!